Taisi käydä jälleen niin, että kun mieli ei ole tarpeeksi vahva määräämään kroppaa juoksutauolle, niin kroppa laittaa lopulta rajat. Olen puolikkaasta asti ajatellut, että yksi viikko jossain välissä olisi hyvä pitää ei vain juoksu- vaan ihan kuntoiluvapaata. Savonlinnan kympille mentäessä sen jopa lupasin. Enkä vieläkään malttanut, vaikka hyvin olisi voinut nämä helteet pyhittää rannalla makoilulle.
Olen rasittanut jalkojani paljon koko kevään ja kesän ajan. Kilometrimäärät ovat nousseet tasaiseen tahtiin, vauhtilenkkien vauhdit myös. Olen mielelläni myös haastanut itseäni, vienyt kroppaani epämukavuusalueelle. Koska se on tuntunut hyvältä. Juuri tällä kuluvalla viikolla oli ajatuksena kokeilla, joko jaksaisin juosta jokaisella lenkillä kympin... Silti jossain on ollut ajatus, että välillä voisi vähän levätä. Etenkin kun talvella kipeytynyt vasen kantapääkin on aivan viime hetkiin asti muistuttanut itsestään, tosin enemmän levossa kuin juostessa. Juuri nyt se tuntuu olevan kunnossa. Onneksi edes se.
Moni kysyisi, oliko pakko juosta niin paljon? Oli. Koska sillä tavalla kunto ja juoksuni kehittyvät. Ja kun jokin asia on hauskaa, sitä tahtoo tehdä, paljon. Luulen myös, että reuman takia saan tottua siihen, että aina on jokin jänne tulehtumassa ja että niiden parantuminen kestää. Itse asiassa en nytkään syytä juoksemista jalan kipeytymisestä, vaan kaikenlaisia muodottomia läpsyttimiä, joilla olen hellesäillä painellut menemään. Niissä jalkapohja on jo saanut iskua niin, ettei enää juoksun tärähtelyä kestänyt. Olisi pitänyt pysytellä vain niissä korkokengissä. ;)
Siispä kylmä-kalle jalan alle, hyvä kirja käteen ja lasiin hyvää viiniä. Ja se kuntohan kasvaa levossa - vai miten se nyt oli... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti