Pakkasvarustusta

Heti muistiin päivän juoksuvarustusta, koska oli suhteellisen onnistunut. 8 km oli matkana. Hitaasti mentiin ja pakkasesta johtuen nähtävästi sykkeet nousevat samalla tavalla kuin kesähelteelläkin. Mittari näytti lähtiessä -9 astetta, ei pahasti viimaa. Mutta kaunista, niin kaunista. Iltavalaistuksessakin.

Yläosassa kolme kerrosta: kerrastopaita alimmaisena, thermojuoksupaita seuraavana ja päällä talvijuoksutakki. Käsivarsista meinasi tulla näin hitaasti juostessa kylmä, joten jotkin hihattimet on kehiteltävä. 

Alaosaan riitti kaksi kerrosta: kerrastohousut ja thermojuoksuhousut. Kun ei ollut viimaa, en kaivannut enää erityisiä windstoppereita. Korvaisikohan kaksi lämpökerrosta kokonaan moiset?

Päässä jo aiemmin esittelemäni juoksupipo - villaista hieman kaipasin. Tai sitten kypärähuppua alle, vaikka posket vielä pysyivät lämpinä matkassa. Käsissä kahdet sormikkaat toimivat hyvin. Jos lenkki olisi jatkunut vielä pitkään, toiset olisin ehkä ottanut pois...

Yksi parhaista ostoksistani pitkään aikaan: villasekoitesukat! Maastohiihtoon kehitetyt, mutta myyjän juoksuunkin suosittelemat. Mahtava tunne, kun varpaat pysyvät läpi lenkin lämpiminä. Huomaan kiinnittäväni siihen jopa huomiota kesken askelluksen. Toki goretexkengät auttavat myös asiaa. Mutta pidempään noista on iloa kuin niistä joulukoristeista ja -kynttilöistä, jotka jätin sukkien ja kerraston takia hankkimatta. ;) 

Huomiseksi on luvattu vielä kylmempää ja ajatuksissani on juosta pitkä, 20 km lenkki. Jostain on kaivettava ohut villapaita vielä lämmittämään ja kauluri. Haluaisin myös tehdä itselleni vanhasta villapaidasta lyhyet shortsit. Trikoiden päällä käytettäväksi. Olisivat söpöt ja lämmittäisivät vielä lisää. 

Mietin myös, miten juoma pysyy mukana jäätymättä, entä geelit ja jaksaako puhelin toistaa musiikkia vielä kun kylmä alkaa vaikuttaa... Kaikkia kun en saa takin alle lämpimään mukaan. 

Joulujuoksuja

Helsinkiinkin saatiin valkea joulu. Sen kauneus vetää puoleensa. Parahiksi loppuikin juoksukielto. Lumi antaa kyllä hyvän vastuksen nastakengistä huolimatta. Nilkat ja sääret kiittävät (samalla kun huutavat apua). Kaunista, niin kaunista. Nastojen myötä olen oikeasti jopa innostunut talvikeleistä. Materialisti kun olen.

Irtogeelipohjat laitoin kantapäiden alle ja jo loppui kipu. Tosin luulen sen aattolenkillä ilmentyneen (ja pahempana ennen sitä) johtuneen ihan josta muusta. Nimittäin matalista nilkkureista. Niiden reuna taitaa osua johonkin hermoon. Näin päättelin, koska jalkapohjan kipu ei tänään häirinnyt lain. Kun muutaman päivän olen korkokengillä taivaltanut. Hyviä jäänaskaleita ovat, korot.

Lenkin jälkeen katsahdin tilastoja koko vuoden ajalta. Vain 46 km - ja niin paljon - uupuisi 1300 km rajasta. Onko se yhtä ärsyttävää, jos jää rajasta 10 km kuin että jää 4 km? Eikös 4 km juokse vaikka pakolla? Millaisella kilometrikombolla moinen saataisiin täyteen? Viidessä päivässä? Loppuvuoden turhaakin tärkeämpää matikkaa... (Eikä kerrota kellekään, että tälle vuodelle taisin asettaa tavoitteeksi 1000km.) 

Kaksi kärpästä...

Juoksutauolla, taas. Kahta kärpästä yritetään kerralla nyt iskeä.

Viime sunnuntain pitkiksellä vasemman jalan jalkapohja kipeytyi. Ensimmäiseksi tietysti mielessä, että ei kai vain pahamaineinen plantaarifaskiitti? Päätin ottaa parin päivän juoksulevon. Buranapurkilla vierailua ja kylmäkalle jalan alle. Kipu säteilee pahasti nivelsiteisiin ja sääriin - ja tuntuu enemmän jalkapohjan ulkosyrjällä. Siksi olen ylläpitänyt kuvitelmaa ja toivoa, että kyse olisi taas vain jonkin kalvon tai jännetupin rasituksesta. Sinänsä ei ihme. Tasaiseen tahtiin olen viime aikoina kilometriä - en niinkään juoksukertoja - kasvattanut. Ja yleensä tällaisessa vaiheessa jokin rasitusvamma kertoo, että höllää hieman.

Tuolloin sunnuntaina en vielä muistanutkaan, että minultahan ollaan ottamassa hampaita suusta. Viisauden hampaan poiston jälkeen en pitänyt juoksutaukoa kuin kaksi päivää - sen verran minulle suositeltiin - sillä seurauksella, että olin pian hammaslääkäripäivystyksessä poistamassa jotain, joka aiheutti kovaa kipua tärinän myötä. Tällä kertaa lääkäri sanoi heti, että viikko, ainakin. Juoksematta.

Nyt sitten ihmetellään vapautunutta aikaa. Ja pohditaan, mihin kaiken energian tuhlaisi. Ja millä mieli pidetään kurissa. Joku ajattelisi, että onpa ainakin aikaa jouluvalmisteluihin. En ole jouluihmisiä. Itse asiassa kaipaan kovin juoksua pitämään jouluahdistusta kurissa.

Cumulukset. Lähes yhtä käyttämättömät yhä.

Jalka-asian myötä minua mietityttää kenkäpolitiikkani. Olen tainnut jo mainita, että kaikkien vaivojeni tähden nähtävästi vain Asicsin Nimbusit ovat riittävän vaimennetut ja kiertojäykät. Halusin kuitenkin talveen jonkin pitävämmän kengän. Siis kitkan. Otettuani selvää ja pohdiskeltuani asiaa päädyin talvikengäksi Asicsin Cumuluksen Goretex-versioon. Moisen pitäisi olla Nimbusin "pikkuveli" eli lähes yhtä vaimennettu ja kiertojäykkä. Tuohon GT-versioon on pohjan kuviointiakin lisätty eli ajattelin sen täyttävän kitkakenkätarpeeni vaikkei varsinainen maastokenkä olekaan.

En ole Cumuluksilla juossut kuin pari kertaa. Vanhoilla, jo melko loppuun juostuilla Nimbuseilla juoksen. Koska ne tuntuvat niin paljon paremmilta. Myös silloin, kun sitä kitkakenkää kaipaisin. Pahaa pelkään, että ovat hutiostos. Että minun sittenkin olisi kannattanut ostaa vain uudet Nimbusit ja kunnon talvikeleille nastat. Tai etsiä toinen liike, jossa olisi ollut enemmän maastokenkiä vaihtoehtona.


Kuka tietäisi, onko markkinoilla jotain yhtä pehmeää ja ihanaa kenkää kuin Nimbus, mutta vain pitävämmällä pohjalla ja goretex-kalvolla?

Sunnuntain lenkillä olisi tarvinnut useammt kengät ja varikkopilttuut vaihtoa varten mukaan. Hassua, miten voi 10 km säteellä keliolosuhteet vaihdella niin. Ensimmäisen 7 km aikana sula ja musta jää vaihtelivat niin, että ne kitkat olisivat olleet parhaat. Seuraavan 7 km aikana hiekkatie oli sulaneen ja uudestaan röpelöksi jäätyneen loskan peitossa. Kaipasin kovin nastakenkiäni ja nilkkatukia. Viimeisten 6 km aikana taas talvesta ei ollut tietokaan: ei jäätä, ei lumipaakkuja vaan viheriöivää ruohikkoa.

Useampien kenkien mukana raahaaminen ja niiden vaihto kesken lenkin toisaalta sopisi luonteelleni ja persoonalleni enemmän kuin hyvin. :D

Jouluaattona pääsen kokeilemaan. Josko myös jalka olisi rauhoittunut. Sitä ennen teen hattuja ja mietin joulupöytään ruokia, joita en ole aiemmin kokeillutkaan. Hyvää Joulun odotusta! :)

Kaamoksen selätystä

Terveisiä sunnuntain pitkikseltä: aina vain tunteita herättävä maisema...

"Jaksanko vai enkö jaksa?"

"Kyllä pitäis mennä, että saisi sen neljä lenkkikertaa..."

"Mutta ei väsyneenä juokseminen hyödytä."

"No mut huomennakaan ei ehdi..."

"Olenko oikeasti väsynyt vai onko se vain tämä sohva ja etten viitsisi."

"Lenkin jälkeen olisi mahtiolo, tiedän sen..."

"Tavoitteet on niin kaukana, ettei yhden lenkin jättäminen väliin vaikuta mitenkään!"

"Mutta jos kuitenkin... Ei tartte pitkästi... Huomenna ei ehkä oo näin kiva ilma."

"En oo syönytkään, eikä sykemittarissa ole akkua."

"Jos mä kuitenkin laitan kamat päälle ja katon sit..."

"Kello on jo paljon, en sit nuku, jos menee näin myöhään."

"Kello on vasta kuus, siellä on vain pimeää..."

Lenkkiminän ja sohva-nukkujaminän usein käymä keskustelu näinä päivinä. Yleensä lenkkiminä voittaa. Onneksi. Sen ansiosta en näe kaamosta, en koe sitä ahdistavana. Vaikka olen väsynyt. Mutta olen sitä usein keskikesälläkin.

Ja aina kotiin tulee hymyilevä, energiaa uhkuva, (hitaasta vauhdista johtuen myös paleleva) minä. :)

Juoksu, pelastajani

Tänään töistä lähti vähän lannistunut, väsynyt, stressaantunut, jopa itkuinen nainen. Pitkästä aikaa tunsi, miten moni asia painoi mieltä ja sydäntä. Tunsin kovin voimattomuutta ja heikkoutta, osaamattomuutta. Vielä oli ohjelmassa erilaisten asusteiden haalimista ylihuomisiin pukujuhliin. Tuossa olotilassa yleensä hauska puuhakin tuntuu vain taakalta. Vasta sitten pääsi lepoon ja päiväunille.

Onneksi kalenterissa luki juoksupäivä. Muuten olisi päikkäreiltä nousu ollut mahdotonta. Ja onneksi tällaisena päivänä käy juuri näin: juoksu tuntuu helpolta, askel kevyeltä, sykkeet pysyvät kurissa ja mieli laantuu. 

1h 14 min ja joidenkin sekuntien päästä, 10,2 km hölköttelyn jälkeen kotiovesta astuu sisään aivan toinen nainen. Hengittää vapaasti ja hymyilee. Juoksu, sydän.