Kohti juoksutapahtumaa

Alkuvaiheessa en haaveillut minkäänlaisista juoksutapahtumista. Enemmänkin minun piti juosta vain omaksi ilokseni, hoitaakseni kuntoilun osuus mahdollisimman helposti elämässä. Sitten nykyinen juoksukaverini haastoi minut Pääkaupunkijuoksun varttimaratonille. Sanottuani jo kerran tiukasti ei, mieli taisi naiselle ominaisesti muuttua nopeasti. Pian huomasin, että tapahtuma toimi loistavasti tähtäimenä, yhtenä lisäsyynä harjoitella. Mikä ilo se olikaan, kun pääsin "kilpailussa" maaliin. Vielä hyvissä voimissa ja sellaisella ajalla, josta en ollut haaveillut. Silloinkaan. En vain voittanut itseäni vaan yllätin jopa. Sittemmin olen ymmärtänyt, että juoksutapahtumat ovat hyviä etappeja matkallani. Mahdollisuuksia todella kilvoitella itsensä kanssa. Niin se vain on, että tarvitsen numerolapun rintaani, että otan itsestäni kaiken irti... 

Juuri nyt valmistaudun jo neljänteen juoksutapahtumaani. Vajaan kahden viikon päästä olen lähtöviivalla Savonlinnassa, Pyhän Olavin Maraton -juoksutapahtumassa tarkoituksenani juosta reilu kymppi, 10,6 km. Siis varttimaraton ja muutama metri päälle. Nyt jo ajatukset vähitellen siirtyvät ko. juoksuun ja siihen valmistautumiseen. Etenkin kun hieman mietityttää, olenko sittenkään palautunut riittävästi puolikkaastani juostakseni kovavauhtisen kisan, vaikkakin lyhyemmän. 

Samanlaista tankkausrumbaa ei tarvita kuin puolikkaalle. Kuten kunnon juoksijat sanovat: se on pikamatka. Heh. Jos helleaalto jatkaa kulkuaan sinne asti, moinen matka on varmasti ihan riittävän rasittava ja haastava. Silti, hyvällä aamupalalla ja aamun nestetankkauksella selvitään. Tuntuu muuten erityisen hyvältä miettiä nyt näitä asioita, kun on jo jonkinlaista vertailupohjaa. 

Nyt kun aikaa on vielä tuo pari viikkoa, alan lähinnä sovitella erilaisia lenkkejä tulevaan aikaan ennen kisaa. Tämän viikon voin vielä harjoitella aika huoletta. Mutta niin, että loppuviikko olisi jo kevyempi kuin normaali juoksuviikkoni. Ja koska pitkä lenkki jäi viikonloppuna juoksematta, kävin sellaisen tekemässä tänään: 16,5 km ja 1h 50 min keskipäivän auringossa. Siitä en olisi selvinnyt ilman juomapulloa. Enkä olisi ikinä kuvitellutkaan sanovani juomapullon kantoon tarkoitettua vyölaukkua käteväksi. Siis vyölaukkua... :-/

Ylihuomenna juoksen vauhtikestävyyslenkin, nousevalla vauhdilla. Viimeistään viikonloppuna vitosen sitä vauhtia, kun kuvittelen juoksevani kisassa. Tähän asti olen aina juossut kisassa suunniteltua kovempaa. Nyt voi tilanne olla toisin. Jalkani eivät meinaa peruslenkeistäkään toipua helposti, joten suuria ennätyksiä en edes uskalla tavoitella. Ehkä se olisi henkisesti hyväksi, jos kerrankin menisikin mukaan vain ajatuksella "nautiskelen ja katson mihin se riittää".

Ensi viikko otetaan jo selvästi rauhallisemmin: vain kaksi lenkkiä ennen starttia, paljon lepoa. Sillä levänneet - mutta virkeät (mitä lie tarkoittaa) - lihakset jaksavat ihan eri tavalla. Ensimmäinen viikon lenkeistä sisältää vielä veto-osuuden. Silloin painan lihasmuistiini, millä vauhdilla haluan juosta kisassa, miltä juoksun pitää tuntua. Ennen puolikasta moinen lenkki sisälsi 10 min lämmittelyä, 15 min kisavauhtia ja lopuksi 10 min verryttelyä. Taidan sellaisen juosta nytkin. Se viikon toinen on hidas hölköttelylenkki, enintään 5 km pitkä. Ennen kisaa pidän ainakin yhden, mieluummin kaksi juoksuvapaata päivää.

Se fiilis itse tapahtumassa. Aamupäivän täpinät lähtöä odotellessa. Viime hetken tankkaukset. Reitillä saadut kannustukset. Mahdollisuus ylittää itsensä, mittauttaa kuntonsa. Ja maaliviivan ylitys - aina voittajana, tietysti. :) Tähänkin olen tainnut jäädä koukkuun...