Reitti oli juuri niin kaunis kuin oli kehuttu. Harmi, että omat energiat meni ihan muuhun kuin niiden katselemiseen. Varjossakin 26 asteen voimalla riemastuttanut kesä tarjoili parastaan auringon paahtaessa täysillä lähes varjottomalla reitillä. Etenkin uuden ohitustien vierellä juostessa tuntui siltä, että lihaksille olisi riittänyt pikkaisen vähäisempikin lämpö... Miten houkutteleva se järvi siinä vieressä olikaan. Silloin jopa mietin, että pitäisiköhän jättää homma kesken ja jatkaa uiden eteenpäin.
7,5 km asti mentiin tavoiteajassa. Sitten tuli seinä vastaan. Vilkaisu sykemittariin kertoi, että sykkeeni lähestyivät jo 190:tä. Ilmankos tuntui vähän pahalta. :) Vaihdoin kävelyksi seuraavaa juomapistettä odotellen, jossa heitin mukillisen vettä naamalleni. Siitä huolimatta viimeisen puolikilometriä jaksoin vain ajatuksella, että juoksen maaliviivan jälkeen suoraan järveen. Niin melkein teinkin: vaatteet päällä, vain lenkkarit ja tekniset välineet pois ja spurtti kohti vilvoittavaa vettä.
Joko hellejuoksut eivät sovi minulle tai sitten niihinkin pitää vain tottua. Ei mustaa päälle, märkä huivi päähän, tavoitteita vähemmäksi, hitaampi alkuvauhti ja rohkeasti vettä päälleen, kun sitä kaipaa... Tai sitten hattu, jossa on vilvoittava ilmastointilaite sisään rakennettuna. Kehittäisikös joku sellaisen? ;)
Tulipa koettua ja opittua: helteellä ei juosta ennätyksiä. Ymmärrän nyt, miksi niin monet tapahtumat järjestetään joko keväällä tai syksyllä. Niihin omatkin seuraavat tavoitteet asetetaan. Tämä hellejakso - niin ihana kun se onkin - taidetaan viettää hieman kevyemmällä treenillä... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti