Olen harjoittelussa seurannut löyhän sitkeästi Helsinki Running Events-lehdessä (eli HCR/HCM:n lehdessä?) julkaistua ohjelmaa. Kun eräs juoksijoita valmentanut tuttunikin suositteli minulle hyvin vastaavaa ohjelmaa, vakuutuin. Paperilla ohjelma ei vaikuta kovalta. Päinvastoin. Mutta on se laittanut ladyn koville, varsinkin nyt kun itse päämäärä lähenee. Etenkin tasavauhtisia lenkkejä juostessa on myönnettävä, että ehkä sitä perusnyhtöä ei sittenkään tullut talvella tehtyä tarpeeksi. Ja kyykätäkin olisi voinut enemmän. Ohjelma tarjoaa kuitenkin niin hyvän rungon harjoitteluun, että taidan laittaa sen visusti talteen.
Myönnettävä on, että lopetin sen nyhtämisen liian myöhään HCR:ää ajatellen. Ja väliin on tullut liian monta kevyttä viikkoa johtuen lähinnä töistä. Silloinkin, kun olisi pitänyt paukuttaa vauhtikestävyysharjoitteita ihan tosissaan. Jos nykyinen kunnon kehitysmeininki saisi jatkua vielä vaikka kuukauden, saatettaisiin tehdä ihmeitä. Nyt kuitenkin HCR:lle lähdetään enemmän turistina kuin ennätyksiä rikkovana juoksijana. Ehkä saan sieltä taas lisäpontta treenailuun. Tällä hetkellä tuntuu, että olen enemmänkin maratonkunnossa kuin puolikkaan tai 10 km juoksukunnossa: sykkeet nousevat helposti anaerobiselle puolelle, kun yhtään vauhtia kiihdyttää tai askelta pidentää, saati sitten molempia. Keuhkot eivät meinaa sietää puuskutusta ja monella lenkillä saa itseään tsempata ja huijata jos jonkinmoisilla keinoilla. (Menen liian kovaa, vaikka tavoitesykerajoissa pysynkin.)
Toisaalta jokin osa minussa sanoo koko ajan, että ei ole pakko treenata tavoitteellisesti (jos kuntojuoksija niin nyt ylipäänsä voi tehdä), että saa vain nautiskella. Ehkä olen puolisalaa juuri niin tehnyt. Minulla on muutenkin elämässä menossa suurien oivallusten aika. Siihen liittyen olen myös myöntänyt, että juoksukin tuntuu parhaimmalta, jos saan aina kahden lenkkipäivän jälkeen levätä. Juoksuohjelmissa se tarkoittaisi, että 5 harjoituskerran viikkoa seuraisi aina 4 harjoituksen viikko. Onko se yksi treeni niin merkittävä pidemmän päälle, että minun kannattaa pakottaa itseni johonkin, joka ei tunnu minulle sopivan? Koska tuntuu, että jokainen pakotettu lenkki on samalla kolaus nautiskelevalle meiningille.
Tänään on vappuaatto. Tälläkin viikolla olisi pitänyt juosta viisi lenkkiä ja se olisi ollut erityisen tärkeää siksi, että kovat harjoitusviikot ovat olleet niin kortilla. Viides lenkki olisi tarkoittanut sitä, että vappu jäisi väliin. Niin juoksuun hurahtanut en halua olla. Elämässä kun pitää myös juhlia.
Pitkiksen, parituntisen eli nykyvauhdilla n. 16 km pitkän aurinkolenkin kautta tippaleipien äärelle. Aion nautiskella. Se onkin sitten taas viimeinen pitkis ennen HCR:ää. Hauskaa Wappua!
