Vaikka vaikeaa oli, silti nautiskelin. Aurinko kun kunnioitti vuoden viimeistä lenkkiäni läsnäolollaan. Pysähtelin ottamaan valokuvia. Välillä jammailin Aguileran Candymanin tahdissa. Sulan kohdan koittaessa etsin väkisin jäätä. Ja ihailin kävelysiltaa. On jännää, että joistain elementeistä tulee jotenkin merkityksellisiä. Kuten silloista on minulle tullut. Symbolisesti ne aina muistuttavat siirtymisestä toisaalle, jonkin asian ylittämisestä. Jospa eilen ylitin juoksuun liittyviä huolia tai muita elämän murheita...
Kuuden päivän aikana juostu matka on ennätys sekin. Edellisestä kolmesta perättäisestä juoksupäivästä on siitäkin aikaa. Jalat kyllä kertovat usein kahden päivän jälkeen, että lepoa kaipaavat. Taisivat tehdä niin nytkin, en kuunnellut. Perjantaina aloitin 10 km peruslenkillä. Vasta sen jälkeen havaitsin tuon 1300 km rajan olevan liian lähellä... Lauantain kävin suurta kamppailua itseni kanssa, että yritänkö sitä saavuttaa vai en. Lopulta illan jo pimennettyä laitoin lenkkarit jalkaan: 8 km tuntui yllättävän helpolta ja olin tyytyväinen päätökseeni.
Sunnuntaina oli ratkaisun hetket. Pitkä olisi juostava, 20 km jopa. Pakkasta oli kymmenen astetta ja mietin kovin, miten juoma pysyy lämpimänä koko 2,5h:n ajan. Lopulta laitoin pulloon kuumaa juotavaa, päällystin sen foliolla ja sujautin säärystimen sisään. Kikka toimi: kotiovellakin juoma oli vielä haaleaa. Juoksu ei toiminut niin hyvin. Lyhyt palautumisaika edellisestä lenkistä ja kolmas perättäinen juoksupäivä tuntuivat viimeisen 5 km ajan. Kylmäkin tuli, juosutakista jäätyivät hihat. Talvijuoksutakki, muka. Kotiin päästyä ajatus siitä, että tuolla lumessa ja jäässä pitäisi pian juosta vielä 17 km, ei niin hirveästi houkuttanut.
Yhden välipäivän jälkeen tuntui onneksi paremmalta. Minut houkuteltiin testaamaan sisäharjoitusrataa Espoon Ratiopharm areenalle. 800 m kierros kahdessa tasossa. Sai siis myös ylä- ja alamäen mukaan. Mielenkiintoinen kokemus. Vaikka luulen, että jos yksin olisi pitänyt taivaltaa, olisi kierrokset jääneet muutamaan: en ole urheiluhalli/-sali-ihmisiä. :) Kymppi kuitenkin saatiin lopulta kasaan, yhden kovavauhtisen kierroksenkin tein. Ehkä kuitenkin siinä tilanteessa mukavampaa kuin talsia jälleen loska-vesi-jääsateessa. Ja vetoapuakin tavoitteen täyttymiseen kieltämättä tarvitsin. Ihanaa oli pukea jälleen kesätamineet ylle. Ihanaa oli lämpö ja alustan nopeus, jonka kyllä tunsi selässä ja jaloissa seuraavana päivänä. Onneksi oli enää tuo viimeinen, 7 km jäljellä...
Kaikkiaan viime vuonna tunteja juoksuun kului yli 130. Paritkin lenkkikengät kulutettiin loppuun. Juoksusukkia useampiakin. Telakalla eli vamman tai sairastumisen takia juoksutauolla oltiin yli viisi viikkoa. Yhden viikon lepäilin muuten vain. Se taisi tehdä päälle enemmän kuin hyvää.
Menneen vuoden aikana juoksusta on tullut osa elämääni. Mutta liikunnasta varsinaisesti ei. Edelleen huomaan, että en niinkään kaipaa sitä rasitusta kuin juoksun terapeuttista voimaa. Meditatiivisia hetkiä. En vieläkään osaa kuvitella harrastavani muuta liikuntaa kuin juoksua. Paitsi pilatesta. Se on hassua. Kauhulla mietin, että jos pidempi juoksutauko koittaisi, miten kuntoani pitäisin yllä. Että pitäisikö minun oikeasti mennä uimahalliin tai kuntosalille. Mistä silloin löytäisin sen juoksun rauhoittavan voiman, joka tuo minulle niin paljon iloa?
Jotta telakat vältetään paremmin jatkossa, olisi lihaskuntoharjoittelulle paikkansa ja tarpeensa. Siinä yksi tavoitteistani alkaneelle vuodelle. Toisenkin olen jo asettanut. Mutta siitä enemmän, kunhan saan itse mutusteltua ja sisäistettyä moista. Kolmas ja se tärkein tavoite on edelleen nauttia juoksusta. :)
Nyt jalat ovat niin kipeät, että parikin päivää lepäillään. Ovat sen ansainneet. Sitten pikkuhiljaa uusia tavoitteita kohti.
Ihania ja onnellisia juoksuhetkiä vuodelle 2015! :)
2 kommenttia:
Hei Maarit.
Olet sinä melkoinen mimmi, hienoa!
Olen myös asettanut itselleni muutamia tavoitteita ensivuodelle, niitä kohden sitten aletaan menemään. Itse käyn 2-3 krt/vko lihaskuntotunnilla ja uskon, että se on hyvä lisä juoksun päälle. Suosittelen.
Luen mielelläni näitä sinun päivityksiä, toivottavasti jaksat/viitsit jatkaa edelleen.
Toivotan oikein hyvää alkanutta vuotta sinulle ja tsemmiä juoksuun.
t. Pipsa
Hei Pipsa,
Kiva kun jaksat lukea höpinöitäni ja kommentoit. Eiköhän blogi pysy matkassa, kun vielä ainakin tuntuu, että ihmeltetävää tässä juoksun maailmassa riittää.
Mietin aina kunnioituksella teitä, jotka juoksun päällekin käytte muissa liikuntaharrastuksissa... että miten teillä riittää aika? :-o Itse ajattelin lähinnä kotikonstein sisällyttää pari kyykkäys-vatsalihas-selkäliikehetkeä viikkooni. Tuskin niistä haittaa on. Kun tuonne salille en millään tahtoisi lähteä. ;)
Onnea ja iloa juoksuihin ja tavoitteiden tavoitteluun tälle vuodelle sinulle myös! :)
Lähetä kommentti