 |
| Matolle raivattu tila, lihaskuntopetrauksen ensimmäiset vatsalihakset ja lankutukset tehty... En jäänyt vielä koukkuun. ;) |
Se alkoi jo hampaiden poiston jälkeen. Nimittäin sykkeiden outo nouseminen juostessa. Sitä ennen vaikutti hyvältä: kun vauhti oli 7-7,20 min/km, sykkeet pysyttelivät kiltisti Pk-tasolla eli alle 136:n. Ei tarvinnut oikein edes varoa. Kun meni omasta mielestä hitaasti, se riitti.
Hampaiden poiston yhteydessä pidin 1,5 vkon tauon ja sen jälkeen moiseen en ole enää päässyt. Keskisyke pompsahti 140-144 tienoolle, vaikka vauhti oli sama. Selitin lumella, jäällä, vaatetuksella, pakkasella. Mutta kun sykkeet jatkoivat vain nousuaan samalla kun vauhti hidastui, alkoi ihmetys ja turhautuminen. Viime lauantaina piti juoksemani pitkä, ainakin 17 km lenkki. Lyhensin sitä 4 km:llä, kun en millään saanut pidettyä sykkeitä kurissa. Lopulta ne huiteli yli 150 tasaisella, sulalla osuudella samalla kun vauhti oli pudonnut 7,40-8,0 min/km tienoolle.
Päätin pitää jälleen viikon tauon ja katsoa, onko sillä vaikutusta. Ei ollut. Vaihdoin sykevyöhön jo paristonkin. Vähensin vaatekerroksia. Jäälle en voi mitään, enkä pakkaselle. Ymmärtäisin, jos vauhti pysyisi samana samalla kun sykkeet nousee vaikeiden olosuhteiden vuoksi. Mutta että sekä vauhti ja sykkeet, eri suuntiin... Päälle vielä outo päänsärky, joka voi kyllä johtua juoksemattomuudesta. Riippuvainen mikä riippuvainen. :)
Jos jotain hyvää, tämän jäällä ja sohjossa rämpimisen jälkeen on jalkojen - etenkin nilkkojen - oltava keväällä loistokunnossa. Ehkä tasapainoaisti harjaantuu myös.
Mutta onko se turhaa tahkota näillä vk1-sykkeillä päivästä toiseen vai pitäisikö suosiolla vaihtaa kävelyksi tai hakeutua salille tai spinningiin - tai lääkäriin mittauttamaan tulehdusarvot? Tuhannen hampaat, tahdon ne takaisin. Sellaista mietin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti