Syöminen on ollut minulle koko aikuisiän suuri suuri haaste. Rakastan hyvää ruokaa, rakastan myös sen laittamista. Mutta varsinkaan nyt, kun mieli on juoksusta huolimatta ollut maassa, en meinaa löytää kipinää kokkailuun. Erityisesti säännöllinen syöminen tuottaa ongelmia. Ennen en syönyt edes aamupalaa. Juoksun myötä se asia on kuitenkin korjaantunut ja nykyisin tunnen jopa nälkää herätessäni. Tunne, jota en ole vuosikausiin tuntenut. Mutta aamupalan jälkeen seuraavaa ateriaa saankin usein odottaa. Jopa niin, että havahdun vasta pahan olon ilmentyessä...
Eilen taisin tajuta jo lenkillä, mutta varsinkin sen jälkeen ravinnon riittämättömyyden näihin juoksukilometreihin nähden. Pari päivää olen yrittänyt syödä kevyesti, hyvin hedelmä- ja kasvispainotteisesti. Lopputulema oli, että illalla söin karkkia ja pullaa kaksin käsin. Koska en syö leipää tai perunaa ja viime aikoina täysjyväpasta-annoksetkin ovat olleet vähissä, taisi hiilaritarve yllättää. Tai ihan vain energian tarve. Karkkipussin jälkeen kun olisin ollut valmis vaikka maratonille. :)
Tuota säännöllistä ruokailua olen yrittänyt opetella monin tavoin. Olen laatinut valmiita ruokalistoja. Joskus on kello ollut soimassa aina merkiksi, että on aika syödä. Kunnes opin laittaa kellon vain kiinni: syömättömyydestä kun ei kukaan rankaissut. Ostin kännykkääni See How You Eat -sovelluksenkin. Oli mielestäni kännykkäsovellukseksi kallis ja siksi odotukset korkealla. Siinä ateria aina valokuvataan ja appsi antaa hiilari-proteiini-rasva-jakaumasta pisteitä. Niin ja appsi muistuttaa aina kun on syömisen aika, huoh. ;) Kuukauden jaksoin, sitten alkoi ärsyttää, kun en koskaan saanut täysiä tähtiä: ruokavaliossani kun ei ollut juuri niitä hiilareita. Paitsi välipalahedelmissä. Niistä kyllä sain 5 tähteä. Sovellus jäi. Kuten myös monet muut opettelesyömäänyritykset.
Yrittäjänä syön päivän pääruuan lähes aina kotona ja siksi minulla on täydet mahdollisuudet vaikuttaa siihen, mitä suuhuni laitan. Luulen myös tietäväni, mitä kannattaisi syödä. Varon sitä, että sanoisin ei jollekin ruokalajille. Siihen ei oikein ole varaa. Paitsi vehnäjauholle, sokerille ja perunalle, vaalealle pastalle. Tällä hetkellä kaipaan ruokavaliooni vaihtelevuutta. Tuntuu hassulta, että maailmassa on satoja tuhansia ruokalajeja, mutten joskus keksi yhtäkään, mitä haluaisin syödä. Varsinkaan kaupassa ollessani. Pelkkään salaattiin olen yksinkertaisesti kyllästynyt, vaikka siitä saisi miten vaihtelevan lisukkeineen. Ei, en kaipaa myöskään pizzaa tai hampurilaisia. Suklaat vanhenevat kaappiini, jos niitä sinne eksyy. Enemmänkin himoan sitä karkkia...
Juoksun ja ravinnontarpeen yhteyden onneksi huomaa. Syömättä en lähde lenkille. Sen takia joskus odotellaan turhautuneena varusteet päällä eteisessä, että ruoka sulaisi. Pitkillä lenkeillä käytän energiageelejä. Perustelen niitä itselleni, että pitää testata tapahtumia varten, mitkä itselle sopivat. Käytännössä silloin pääsen ajattelemasta, olenko syönyt riittävästi. Ja puolikkaillekin tankkaan. Ehkä sekin on sitä, että tiedostan oman ravintoni riittämättömyyden.
Kyse ei ole tiedon puutteesta. Vaan jostain ihan muusta. Kykenemättömyydestä siirtää tietoa käytäntöön. Halusta päästä helpolla. Pelosta, että syömällä taas lihon. Siis psyykeestä. Lopputuloksena on koko ajan säästöliekillä toimiva keho ja usein paha olo.
Tämän tammikuun tavoitteena taitaakin olla taas opetella syömään. Hesarissa oli joku päivä sitten uunikasviksista variaatioita ja se inspiroi minua heti kokeilemaan. Muutenkin huomaan etsiväni keittokirjoista, ruokalehdistä ja netistä uusia ideoita ruokavaliooni. Kaipaan sitä fiilistä, joka joskus ollut kokatessa. Nyt se on jotenkin kadonnut.
Onneksi on smoothiet. Mustikka-banaani-jogurtti on ihan suosikkini. Mango-banaani-vesi toinen. Yksinkertaisia yhdistelmiä, yksinkertaisia makuja, hyvää ravintosisältöä. :)
Kuinka oppisin syömään - olisiko kellään ideoita? :)
2 kommenttia:
Kiitos Maarit kirjotuksesta.
Uskon, että vanha kipinä ruanlaittoon tulee takaisin ja saat ruokatottumukset takaisin. Itselläni on auttanut säännöllinen noin 3-4 tunnin välein ruokaileminen. Vaikka vain jotain ihan pientä, pähkinöitä, rusinoita, hedelmiä tms. Ihan niinkuin ne lisäisivät ruokahalua! Eihän sitä muuten jaksa lenkkejä tehdä jos ei ole polttoainetta.
terkuin, Pipsa
ps. olen tällähetkellä flunssassa ja lenkkeilyt on jäänyt tältävikkolta tekemättä :( harmittaa, mutta ei kannata riskeerata.
Pipsa,
Toivon niin, että vanha kokkailukipinä tulee takaisin. Minulla käy usein niin, että sitten noita naposteltavilla tulee elettyä koko päivä eli kunnon ruoka jää syömättä. ONneksi ei tarvitse kuin pari tuskalenkkiä tehdä, niin taas jo miettii, että josko sittenkin ihan tietoisesti jopa pakottaisi itsensä kunnon syömiseen.
Paranemista pikaista ja voimia toipumiseen. Flunssat ovat tylsiä, mutta ei tosiaan kannata riskeerata. Ystävääni lainatakseni: Sinulla on vain yksi sydän. Kyllä ne tiet ja polut odottavat. :)
Lähetä kommentti