Maratonin mutustelua

Nyt se on tehty. Tai oikeastaan tuli tehtyä jo uudenvuodenaattona. Siinä "1300 km täynnä, jiihaa" - huumassa. Ilmoittautuminen Helsinki City Maratonille, ensimmäiselle kokonaiselle. Tuon teon jälkeenhän tämä juoksenteluni on ollut sitä sun tätä. Vaikka aikaa on vielä reilusti valmistautua ja pohjakunnon pitäisi olla hyvä, välillä mieleen hiipii epäilys, että näinköhän. Tavoitteena tietysti - ensimmäisestä kun kysymys - juosta läpi. Mutta jos kuitenkin käyttäisi aikaa vähemmän kun 5 tuntia. 4h 30 min olisi aika hyvin. Tällä hetkellä kun syketasoja tarkastelee, sekin tuntuu kovin kovalta. Kuten eräs useamman maratonin juossut ystäväni sanoi, maraton on psyykelaji. Siltä se jo nyt tuntuu...

Tässä kelissä  tuntuu hullulta huolestua helteestä... :D

Katsoin mielenkiinnosta MyAsicsin tarjoamaa juoksuohjelmaa. Se antoi minulle nykytreenillä, puolikkaan ennätykseen pohjautuen loppuaika-arvioksi 4.15-4.19. Ettäkö jaksaisin juosta 42,2 km keskivauhdilla 6.10 min/km? :-o Jotenkin vaikea uskoa. Sen sijaan tuntui hyvältä huomata, että harjoitusmääräni ovat jo nyt varsin hyvällä tasolla. Vielä kun sitä lihaskuntoa...

Ensi kesänä ei sitten pelätäkään ja vältellä hellettä vaan yritetään totuttaa kroppa siihen mahdollisimman hyvin heti ensi mahdollisuuksista lähtien. Juttu, joka minua ehkä eniten jännittää koko seikkailussa: jos on kuuma ja aurinko porottaa läpi reitin kirkkaalta taivaalta. Sitäkin olen ehtinyt miettiä, että mitä laitan päähäni ja voinko juosta hameessa! First things first. ;)

Miksi Helsinki? Jos en ulkomaille voi nyt lähteä, valitsen mieluusti sellaisen tapahtuman, josta voin vaikka kävellä kotiin. Tuntien autossa istumiset kisavedon jälkeen on jo nähty. Jos puolikkaan jälkeen kangistuu, maratonin jälkeen varmasti vielä enemmän. Kartasta voin myös päätellä, että reitti on erittäin kaunis. Helsinki, kesä ja meri - aikalailla parasta mitä tiedän. :)

Sitäkin olen toki miettinyt, haastanko itseni tähän liian aikaisin. Siitä on kuitenkin vajaa kaksi vuotta vasta, kun nollakunnosta aloitin juoksuharrastuksen. Siis oikeasti nollakunnosta. Kuitenkin nuo 17-20 km lenkit sujuvat jo varsin helposti ja palaudun niistä nopeasti. Omasta mielestäni kroppani ottaa juoksun hyvin vastaan ja sopeutuu siihen. Ja jos en itse päässäni muodosta muuria siitä ns. odotettavissa olevasta seinästä, ehkä siitäkin selvitään. Soitellen sotahan en aio lähteä vaan valmistautua hyvin. Tankkauksineen päivineen. Ja nauttimaan mennään, se on selvä. :)

Tavoitteenani myös on, että juoksut eivät jää tähän. Voi olla, että tämän maratonin jälkeen en enää kokonaista juokse. Mutta itse harrastusta en halua jättää. Luulen, että tämä tavoite täyttyy, jos vain olen valmistautunut ja hyvässä kunnossa. Siksi lupaan olla itselleni armollinen ja jätän takaportin auki: minulla on oikeus ja lupa vetäytyä leikistä jos tuntuu siltä, että se imee minut tyhjäksi juoksuhaluista.

Kisafiiliksiä herätellään jo helmikuussa Icebug Winter Runissa 13.2. Se juostaan Olympiastadionin läheisyydessä. Siellä mennään enemmän fiilistellen kuin verenmaku suussa (niinhän mä luulen) 10 km verran. Osallistumismaksuista puolet menee hyväntekeväisyyteen. Ja päälle puetaan pinkkiä.

Nyt lenkille. Hus.