Tänään kun pakkasmittari näytti aamulla -15 astetta, jotain lisälämmittimiä päälleni kaipasin, vaikka ajatuksissani olikin juosta pitkästä aikaa kovaa. Talvitakkiprojektista oli sopivasti jäänyt pala kangasta. Villa-alpakkaa. Näyttää turkikselta, mutta ei sitä ole ja paljon laskeutuvampaakin. Juoksuhamehan siitä syntyi. Mahdollisimman yksinkertainen sellainen. Kaksi samanlaista kappaletta sivusaumoista yhteen ja vyötärönauha trikoosta. Into päästä juoksemaan nousi samaa tahtia ompeleiden valmistumisen kanssa.
Hame toimi juuri niin kuin piti. Vaikka se pyrki nousemaan liikaa ja sille asialle pitänee tehdä jotain. Tuotekehitystä siis jatkettava. Tosin huomasin, että kun jaksoin pitää lantion oikein eli edessä, silloin hame käyttäytyi hyvin. Tuleeko hameesta siis myös keino muuttaa juoksuasentoa (pelkään, että asentoni on liian istuva...)? :D
Lämmin tuli ja oli. Pakkasasteista ei olossa tietoakaan. Kevyt oli askel, ihana rapina kenkien alla. Aurinkokin paistoi niin kauniisti. Ihan mahtava fiilis.
Ne hihoista tehdyt säärystimet muuten toimi myös varsin hyvin: ohuen villapaidan kapeista hihoista valmistettuna eivät edes yrittäneet pudota nilkkoihin, perfect!
2 kommenttia:
Hei Maarit.
Onpas vinkee vinkki pitää peppu lämpimänä kylmillä säillä. Usein tuntuukin,että takapuoli palelee vaikka mennään eteenpäin :)
t. Pipsa
Hei Pipsa,
eikös, mun mielestä kanssa - ja vapaasti vielä monistettavissakin... ;)
Lähetä kommentti