Tänään töistä lähti vähän lannistunut, väsynyt, stressaantunut, jopa itkuinen nainen. Pitkästä aikaa tunsi, miten moni asia painoi mieltä ja sydäntä. Tunsin kovin voimattomuutta ja heikkoutta, osaamattomuutta. Vielä oli ohjelmassa erilaisten asusteiden haalimista ylihuomisiin pukujuhliin. Tuossa olotilassa yleensä hauska puuhakin tuntuu vain taakalta. Vasta sitten pääsi lepoon ja päiväunille.
Onneksi kalenterissa luki juoksupäivä. Muuten olisi päikkäreiltä nousu ollut mahdotonta. Ja onneksi tällaisena päivänä käy juuri näin: juoksu tuntuu helpolta, askel kevyeltä, sykkeet pysyvät kurissa ja mieli laantuu.
1h 14 min ja joidenkin sekuntien päästä, 10,2 km hölköttelyn jälkeen kotiovesta astuu sisään aivan toinen nainen. Hengittää vapaasti ja hymyilee. Juoksu, sydän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti