 |
| Terveisiä sunnuntain pitkikseltä: aina vain tunteita herättävä maisema... |
"Jaksanko vai enkö jaksa?"
"Kyllä pitäis mennä, että saisi sen neljä lenkkikertaa..."
"Mutta ei väsyneenä juokseminen hyödytä."
"No mut huomennakaan ei ehdi..."
"Olenko oikeasti väsynyt vai onko se vain tämä sohva ja etten viitsisi."
"Lenkin jälkeen olisi mahtiolo, tiedän sen..."
"Tavoitteet on niin kaukana, ettei yhden lenkin jättäminen väliin vaikuta mitenkään!"
"Mutta jos kuitenkin... Ei tartte pitkästi... Huomenna ei ehkä oo näin kiva ilma."
"En oo syönytkään, eikä sykemittarissa ole akkua."
"Jos mä kuitenkin laitan kamat päälle ja katon sit..."
"Kello on jo paljon, en sit nuku, jos menee näin myöhään."
"Kello on vasta kuus, siellä on vain pimeää..."
Lenkkiminän ja sohva-nukkujaminän usein käymä keskustelu näinä päivinä. Yleensä lenkkiminä voittaa. Onneksi. Sen ansiosta en näe kaamosta, en koe sitä ahdistavana. Vaikka olen väsynyt. Mutta olen sitä usein keskikesälläkin.
Ja aina kotiin tulee hymyilevä, energiaa uhkuva, (hitaasta vauhdista johtuen myös paleleva) minä. :)
2 kommenttia:
Hei Maarit. Kiitos taas kivasta kirjoituksesta. Itsekin käyn vastaavia keskusteluja viikottain, mutta onneksi tuo wannabemaratoonariPipsa voittaa. Eilisessä myrskysäässä 12km lenkkeillessä "mikään sade ei tunnu enää miltään". Onneksi lenkkarit kuivuivat yönaikana, niin pääsin tänäaamuna taas kävellen töihin. Olen koko syksyn kävellyt töihin ja takaisin, siinä tulee 8km ihan huomaamatta. Ostin myös nastalenkkarit, nyt vaan odotellaan sopivia kelejä :)
Hyvää joulun odotusta ja lenkkeilemisiin, toivottaa Pipsa
Pipsa,
Kiitos jälleen kommentistasi, kiva kun tuot ajatuksiasi esille! :) aika huimia määriä kävelet. Herää itsellä heti ajatus, että riittävätkö nämä minun kilometrit mihinkään, jos vaikka myös maratoonariksi haluaisi...
Hyviä lenkkejä - nautitaan niistä säätiloista, joita meille suodaan ja ihanaa Joulun odotusta sinulle myös! :)
Lähetä kommentti