Nastaa ja talvijuoksua

No jopas. Talvivihaaja onkin yhtäkkiä ihan intona talvesta. Tai ainakin "onpa mukavaa, kun satoi lunta" -ajatuksia ajatteleva. Outoa ja uutta. Ihminen voi todella vaihtaa mielipidettään. ;)

Liukasteltuani eilen autolla ja tänään kaupungilla matalilla nilkkureilla päätin, etten tahdo liukastella enää lenkillä. Intersportin -30% tarjous tuli kuin tilauksesta ja heräteostoksien tekemiseen sopivassa mielentilassa tulikin sovittua useamman talven (I hope) kestävä diili Asicsin Gel-FujiSetsu G-TX -kengän kanssa. Tällä kertaa jopa sovitin muitakin: Icebugeja ja Salomoneja. Samalla kun kuuntelin hyvin asiantuntevan oloisen myyjän varoitteluja siitä, kuinka kaikki talvikengät ovat vähemmän vaimennettuja, jäykempiä ja kovempia kuin mihin olen tottunut. Eli kannattaa käyttää vain silloin tällöin, eikä lainkaan paljaalla asvaltilla vain juostessa jne. "Kitkarenkaita" eli kesätossuja aavistuksen pitävämpiä siis tarvitaan edelleen myös...

Salomonista ei löytynyt sopivaa kokoa. Juoksija-lehden testin voittanut Icebug Aurora taas tuntui itselleni liian kevyeltä. Kiertojäykkään (ja painavaan, heh) kenkään kun olen tottunut. Kaipaan sitä, että tunnen myös kengän sivut. Silloin luotan, että myös nilkkani saa jonkinmoista tukea. Siksi vanha tuttu Asics. Kun olen viime aikoina mieltynyt myös ko. merkin vaatteisiin, tunnen olevani heidän juokseva mallinsa. Ja ihan vapaaehtoisesti... :D

Mikä parasta, pääsin heti testaamaan! Suuntasin pian kotiin päästyäni 7,6 km mittaiselle metsä-peltoreitille, jossa tiesin olevan paljon hiekkateitä, joita ei talvikunnossapidetä. Myös mäkiä ylös ja alas oli tiedossa. Jäärouhetta, pakkautunutta lunta, koskematonta "hankea" (peräti 5 cm syvää, mutta silti) ja asfalttia, jossa sula ja musta jää vaihtelivat. 

Ihana fiilis, kun ei tarvinnut varoa. Tosin ehkä 4 km kohdilla vasta luotin, että kenkä pitää. Hartiat laski alas, jalat tönkkönä -sipsutus loppui, sykkeet laski. Mahtavaa, kun voi kiertää jääpläntin ja lumihangen kautta eikä niiden vierestä! :D Samalla talvijuoksumahdollisuudet lisääntyvät huimasti. Muistan viime talvena kiertäneeni kaikki sellaiset reitit, joissa kuvittelin olevan liikaa lunta tai jäätä. Eli asfalttireittejä tahkottiin enemmän kuin tarpeeksi. Silloin minulla oli maastojuoksukengät eli "kitkat". Mutta ei niillä tämän päivän olosuhteissa olisi yhtä rennosti juossut.

Vaikka juoksu sujui ja tuntui hyvältä, se oli raskasta. Sykkeetkin leijailivat omissa korkeuksissaan, vaikka hitaasti mentiin. Luminen alusta on riittävän epätasainen pitääkseen nilkat koville. Ja sen myötä jaloista löytyy uusia heikkoja kohtia. Taidan ymmärtää, miksi niin moni pitää peruskuntokauden talvella: eihän tuolla pääse kovaa! :)