Matalien sykkeiden ihanuus

Vihdoin. Tai ehkä sittenkin nyt jo. Tätä olen kaivannut. Että juoksen niin, että sykkeet pysyvät suht tasaisina. Ja matalina. Ja vielä, aavistuksen kovemmassa vauhdissa kuin jokin aika sitten (7,00 min/km vs 7,30 min/km). Koska stressin tai kiireen vähentymisestä ei voinut olla kyse, kiitän niitä viittä edeltävää lenkkiä, jotka olen malttanut juosta matalin sykkein. Myös tunne on toinen: ei lainkaan väsynyt tai tukkoinen. Jatketaan tätä!

Hyvää marraskuuta - ja marraskuun putkea, jos sille olet lähdössä. Itse luulen tyytyväni siihen, että jos joka päivä olisi edes ulkona sen n. puoli tuntia. Kroppani ei ehkä kestäisi päivittäisiä juoksulenkkejä kuukautta, vaikka houkuttelevalta ajatus tuntuukin. Saa nähdä. :)

p.s. Olen tainnut keksiä, millä ainakin lyhennän tuota alkumatkan sykkeiden kohoamisvaihetta, jonka epäilen johtuvan enemmänkin mittarista kuin itsestäni: kastelen sykevyön anturat aavistuksen kuumemmalla vedellä... Kaikkea on yritettävä, näköjään.