Olen tehnyt jotain oikein

Sen huomaaminen ja tunnistaminen tuntuu aina yhtä hyvältä.

Tasotestin eli laktaattitestin tulokset saapuivat. Siitä tämä hyvä tunne. Jotenkin kun haluan rivien välistä tulkita, että kannattaa jatkaa samaan malliin. Eri osa-alueet ovat hyvin tasapainossa: "Tehoalueiden puolesta voidaan todeta, että tilanne on varsin tasapainoinen kokonaisuudessaan ja kynnystehot ovat hienosti linjassa keskenään." Jippii!

Peruskestävyyttä minun kannattaa kuitenkin edelleen vahvistaa - ja niin, vielä matalammilla sykkeillä. Kun niiden pitäminen alle 140:nenkin on ollut kovin työlästä. Maksimikestävyyslenkkejä taas voi jättää vähemmälle. Se osa-alue on erityisen hyvällä mallilla. Heh. Kyllähän niitä intervalleja ja korkeiden sykkeiden lenkkejä tulikin tahkottua aika usein ja monta kesän aikana. Vauhtikestävyyttä sen sijaan voi hyvin ainakin kerran viikkoon harjoittaa, jotta tämä saavutettu tasapaino säilyy. Loistavaa, tätä ohjetta mielelläni noudatan. 

Siis juuri niin kuin olen nyt viimeisen kuukauden tehnytkin. Nyt hieman kaduttaa, etten käynyt mittauttamassa arvoja ennen pk-kauden aloittamista. Silloin kun mietin, että onko jokin pielessä...

Kävin siis viikko sitten Runner's High:n järjestämässä tasotestissä. Se toteutettiin matolla juosten ja aina etapin jälkeen verestä maitohappoja mitaten (näyte otetaan sormenpäästä). Minua jännitti etukäteen kovin jo pelkästään matolla juokseminen. En ollut tehnyt sitä kuin kerran juoksukenkiä urheilukaupassa testatessani. Testin alussa vauhti on kuitenkin niin hidas, että homman oppi nopeasti. Kovassakaan vauhdissa en enää pelännyt lentäväni sarjakuvamaisesti seinälle. :D

Testissä juostiin yhteensä kuusi 4 minuuttia kestävää jaksoa kahden minuutin palautuksin (pysähdyksin). Jokaisella jaksolla vauhti koveni. Nuo vauhdit oli ennalta päätetty puolikkaan aikaani perustuen. Aloitus oli kovin hidas (9,07 min/km). Melkein olisi tehnyt mieli kävellä. Seuraavat kaksi jaksoa muistuttivat niitä vauhteja, mihin nyt olen opetellut (8,00 min/km ja 7,01 min/km). Tässä vaiheessa saavutin myös aerobisen kynnyksen, joka määrittelee, millä syketasolla nuo pk-lenkit pitäisi juosta: <136. Oikeammin vielä <130. Apua. 

Neljännen jakson vauhdissa (6,07 min/km) sykkeet kyllä nousivat tänä syksynä tutuksi tulleelle 160 bpm:n tasolle. Mutta jos näin maallikon silmin tuloksia tulkitsen, laktaatit pysyivät vielä asioissa. Vasta viidennen jakson vauhdissa (5,25 min/km) ne pompsahtivat. Muistan silloin myös miettineeni, miten aion jaksaa vielä viimeisen puristuksen, joka kuitenkin oli tarkoitus juosta minulle kovaa vauhtia, intervallien vetovauhtia eli 4,42 min/km. Moinen ei kuitenkaan tuntunut pahalta, vaikka maitohapot jo jylläsivät. Leikkiin kun kuuluu, että jos tuossa vauhdissa on vielä neljän minuutin jälkeen mukana, nostetaan vauhtia lennosta lisää, 4,07:ään. Siinä tahdissa pysyin joitain kymmeniä sekunteja. Jalat eivät silloinkaan tuntuneet vieläkään katkeavan, mutta tuli tunne, etten saanut henkeä enää riittävästi. Myöskin tuttu tunne maksimikestävyyslenkeiltä - ja tapahtumista. Anaerobiseksi rajakseni määrittyi 164 bpm ja maksimisykkeeksi 187, mikä meni heti tänään lenkillä rikki. Minulle jäikin hieman sellainen fiilis, että en saanut matolla puristettua kuitenkaan itsestäni kaikkea... :)

(Nuo vauhdit testissä määritellään siis jokaiselle erikseen, osallistujan kunnon mukaan...)

Peruskestävyyttä pitäisi ja kannattaisi jaksaa junnata. Se tuttu stoori. Ehkä sisällyttää kävelylenkkejä myös mukaan, jotta saisi oikeasti matalasykkeistä liikuntaa toteutettua. Vauhtikestävyyttä piristeenä, maksimikestävyyttä ihan silloin tällöin somisteena... Mutta ehkä en ole ihan huithapeli tai surkimus. Ehkä olen jopa kehityskelpoinen yksilö. Tai ainakin nopea oppimaan. Saattaisin siis kasvaa amatöörijuoksentelijasta ihan juoksuharrastajaksi. Jos vain malttaisin mieleni ja vauhtini.

p.s. Kuinkas sitten kävikään. Lähdin tänään hengittelemään hengästyttävän päivän päätteeksi lenkille. Kaksi askelta ja jo tiesin, että tänään on turha yrittää mitään himmailulenkkiä. Kovaa mentiin, 5 km. 5,38 min/km tahtia. Hyvin näin harjoituskaudelle. Miten voikin juoksu tuntua niin hyvältä. Hymyni ulottui pidemmälle kuin korvasta korvaan. Myös silloin, kun puuskututti ja sykkeet ylittivät maksimin. Niin, että mites se olikaan sen maksimikestävyyden kanssa? :)