Peruskuntokaudelle hops

Pk-lenkki. Aikaa kului paljon, matkaa kertyi vähän. Hidas hitaampi hitain. Keyvttä lönköttelyä kauniissa kesä syysillassa. Niin, että syke pysyisi matalana. Ja pysyihän se, 135 bpm eli 70% maksimeista. Kaikki tämä tarkoituksella, koska nyt alkoi peruskuntokausi, jiihaa! \o/

Tosin ei tullut hiki, tuli kylmä. Ja monta ajatusta. 

Olen täälläkin ihmetellyt, kun aina ei ole tuntunut hyvältä. On jopa ollut fiilis, että kunnon kehitys on pysähtynyt. Vaikka olen yrittänyt juosta erilaisia lenkkejä ja ne pitkätkin oikeasti hitaasti. Ainakin silloin tällöin. ;) Jossain vaiheessa epäilin ylikuntoa. Silloin korjausliikkeenä oli muutama hitaampi lenkki (kun pidempään ei malttanut). Toisinaan taas olen miettinyt, podenko jotain piilevää flunssaa. Hankalahan sellaista on diagnosoida, kun ei ole oireita. Väsymyskin on mennyt yleensä pois nukkumalla.

Ongelmana on, että sykkeet pyrkivät nousemaan vähääkään reippaamassa vauhdissa (6,0-6,2 min/km) nopeasti melko korkealle, >160. Oman seurantani mukaan matalammissa tahdeissa kuin alkukesästä. Samaan aikaan olen kuitenkin sietänyt noita sykkeitä pidempään. Tampereella jopa 21,1 km verran. Kyse on kuitenkin selvästi vauhtikestävyysalueen sykkeistä ja vielä yläpään sellaisista. Tämä ihmettely nousi jälleen pintaan tämän viikon maanantain kympillä. Lähdin reippaasti mutta rennosti liikkeelle ja sinne 160:een sykkeet nousivat käytännössä heti. Missään vaiheessa ei tuntunut pahalta. Tuntui itse asiassa loistavalta kirmailla, vaikka en ollut flowssa. Paitsi loppuspurtissa. Mutta silloin mentiikin lähellä maksimisykkeitä. 

Syke maanantain kympillä. Tasaisen korkealla...

Fb:ssä toimivan Kestävyyttä pintakaasulla 24/7 :n mahtavat ryhmäläiset diagnosoivat oitis: vauhtikestävyyteni on loistavalla tasolla, mutta peruskunnossa on tekemistä. Ja sen parantaminen jos mikä alentaisi syketasoja. Kun nyt ei ole mitään varsinaista tavoitetta mielessä, olisi loistava hetki kunnon peruskuntokuurille. Eli enemmän hitaita peruskestävyyslenkkejä, joissa sykkeet jäävät n. 70 % maksimeista. Todellisia Pitää Pystyä Puhumaan -juoksuja. Kerran viikossa yksi moisista juostaisiin pitkänä, kaksituntisena. Ja päälle jokin vauhtikestävyyttä ylläpitävä puristus.

Olen kyllä kuvitellut, että olen juossut riittävästi niitä matalasykkeisiä. Mutta ehkä en sittenkään... 

Olihan se pakko uskoa, kun niin moni suositteli. Nöyrtymisen paikka, paluu "alkuun". Siltähän se tuntuu, vaikkei käytännössä olekaan. Muutamien vertaisteni stoorit siitä, miten hidastamalla tahtia onkin samalla parantanut sitä, kannustivat ja motivoivat. Ehkä minäkin. Taivaltaisin tahtoessani hitaasti. Talviaikahan sopii siihen paremmin kuin hyvin: jäällä ja lumessa ei muutenkaan vauhtiennätyksiä tehdä.

Syke tänään. Jälleen normialkuilmiö eli alkuun mittaa sykkeet miten sattuu, jos anturat eivät ole vielä saaneet kosteutta/lämpöä. Toivon niin ainakin. 

Siksi tänään hitaasti, ensimmäisen kerran tietoisesti. Joku sanoi, että pk-lenkkejä voi juosta enemmän ja useammin kuin kovempia vastaavia. Sellainen olo on nyt. Että voisi heti huomenna uudestaan. Ja lauantaina ja sunnuntaina... Kävinköhän oikeastaan lenkillä äsken lain? :)

Niin hassu on ihmisen mieli, että sitä tuntuu kehittyvänsä vasta sitten, kun painaa täysillä. Hiki päässä, henki pihisten. Pitäisihän minun moinen tietää, että ei se ihan niin mene. Mutta en taaskaan tiennyt.

Jos talven meininki tulee olemaan tätä, tarvitaan lämmintä alle ja päälle... ja luureihin paljon nykyistä hidastempoisempaa musaa.

(Sykkeiden vertailuun muutama viitetieto: laskennallinen maksimisyke 186, treeneissä saavutettu maksimisyke 191, matalin mitattu syke sohvalla istuen 51, todellinen leposyke <50 (arvio, en tahdo tietää), ikää 37 vuotta, juostuja kilometrejä tänä vuonna himpun alle 1000 km. En ole käynyt juoksutestissä raja-arvojen selvittämiseksi ja oikeiden harjoitussykkeiden tunnistamiseksi, aikeita on.)