Jostain luin, että etenkin kisoihin (siis juoksutapahtumiin, joissa juoksen ensisijaisesti itseäni ja joskus myös kelloa vastaan) kannattaa laittaa mahdollisimman vähän päälle. Samaisen olin tosin jo havainnut käytännössäkin. Hiki tulee joka tapauksessa. Jos olen joskus ihmetellyt yleisurheilijoiden niukkoja kilpailuasuja, sittemmin olen etenkin hellekeleillä niitä myös ymmärtänyt: mitä vähemmän päällä, sen mukavampaa. (Yleisurheilijanaisille toivoisin tästä syystä kunnioitusta toimittaja-kuvaajilta, koska kyse on pitkälti käytännöllisyydestä ja mukavuudesta, käsitykseni mukaan osin myös pakosta...) Vähemmän potentiaalisia saumoja, jotka hiertävät. Vähemmän ihoon liimapaperin lailla kiinnittyvää kangasta. Vähemmän hikeä. Sateella vähemmän läpimärkää materiaalia kannettavaksi mukana...
Tämä mielessäni lähdin tänään auringon pilkottaessa ja lämpöasteiden kohotessa varjossa +16 asteeseen ihan hellevarustein liikkeelle. Siis lyhyet, tiukat juoksushortsit ja hihaton toppi. Matkaa kertyi 6 km vauhtikestävyyssykkein eli hiki tuli. Onneksi kuuntelin kerrankin järkeäni, koska fiilis lähtiessä oli, että olisin halunnut laittaa jo lämpöisempää päälle. Olen kuitenkin huomannut, että jos minulla on vaatetuksen takia liian kuuma, ahdistus iskee, mikä näkyy heti juoksufiiliksessä - ja sykkeissä. Nappivalinta oli vaatetukseni siis tänään!
 |
| Asu, joka vielä odottaa: liian kuuma näihin keleihin. Mutta tuo juoksupaita-huppari on ihan täydellinen ostos. Tiedän sen niin hengittäväksi, että esim. sateella voisi jo päälle laittaa. Kyllä se maksoikin, mutta kannatti. Tiedän sen olevan ystävä vielä talvellakin. |
Eri mittaisin hihoin/lahkein varustetut juoksupaidat ja -trikoot muodostavat pukeutumiseni rungon. Molemmissa on paljon eroja merkkien välillä, jotka huomaa vasta käytännössä. Pelkästään sana "tekninen" tai "juoksupaita" ei vielä kerro kaikkea. Toiset ovat hengittävämpiä kuin toiset. Hinta taitaa jotain materiaalista kertoa, merkki myös. Itse haluan, että juoksupaidat ovat melko tiukkoja. Kuin ne siten tukisivat keskivartaloa, vaikka varsinaista kompressio-ominaisuutta ei olisikaan. Tämä on tänä vuonna osoittautunut yllättävän haastavaksi kriteeriksi. Myös muut yksityiskohdat vaikuttavat. Kuten se, että saan musiikkilaitteena toimivan puhelimen mukaani.
Oma ohje itselleni on, että vain sen verran päälle, että tietää selviävänsä ilman spurttia (=pakottava tarve juosta viileyttä pakoon) 1-2 ensimmäisestä kilometristä. Sen jälkeen on taatusti jo lämmin.
Se alkuverryttely taitaisi auttaa tähänkin... ;)
Kun aloitin juoksun, mietin usein, että pitäisi olla ainakin kahdenlaisia vaatteita: aloittelijoille ja aktiiveille. Itse vierastin kovin ajatusta pukea tiukat tamineet, jotka paljastivat jokaisen muhkuran. Asiaa ei helpottanut ne 13 ylimääräistä kiloa, joita kantoi silloin vielä mukanaan. Kun oli muutenkin epävarma kaikesta - vauhdista, tekniikasta, tyylistä - olo oli kovin alaston. Kuitenkin juuri teknisten vaatteiden käyttöönoton myötä juoksusta tuli huomattavasti mukavampaa ja myös helpompaa. Kuin vauhtia olisi heti tullut lisää. Tai sitten se oli sitä, että piti päästä nauravien katseiden alta nopeasti pois. ;)
Säiden tästä hieman viilentyessä kaivan seuraavaksi caprit esiin. Tiedän niillä selviäväni aina n. +4-5 asteeseen. Pidempään kuin pelkällä juoksupaidalla. Eli juoksutakkikin pitää kaivaa taas jo naftaliineista. Sääreni eivät juuri kylmyyttä tunne, kiitos ympärivuotisen hameiden käytön. Caprien myötä poistuu ongelma nimeltä "lyhyiden lahkeiden nouseminen ja reisien sisäpintojen hiertyminen". Tuota hiertymistä muuten ehkäisen sipaisemalla reisiin Compeedin rakonestopuikkoa. Tänä kesänä lyhyillä lenkeillä myös ihan vain deodorantin käyttö samaiseen kohtaan auttoi. Elämän pieniä, mutta niin helpottavia niksejä.
Ai niin ne juoksumekot ja -hameet. Toinen stoori se... :)
p.s. Nerokas vinkki juoksutapahtumiin - Forssan Suvi-illassa käytännössä haivattu ja poimittu - etenkin näille epämääräisille lämpöasteille on pukea lämmittelyn ja lähdön odotuksen ajaksi kertakäyttösadetakki päälle. Satoi tai paistoi. Sen kun voi heittää pois juuri ennen lähtöä...
2 kommenttia:
olipa kiva löytö tämä blogisi, olen itse tänä vuonna viimein juoksukoulun myötä päässyt kunnolla lajin makuun - hitaasti mutta varmasti! monta vuotta olen jumpassa ja salilla käynyt treenivaatteissa mutta niin vaan oli kova kynnys pukea ne myös lenkille, ehkä tietoisuus siitä että muut eivät olekaan "samassa jamassa" kuin esim. jumpassa, sai aikaan nyt ihan hölmöltä tuntuvaa jännitystä. itselläni on käytössä puhelimelle tosi mahtava spibelt juoksuvyö, ei hölsky kyllä yhtään!
liiska,
kiitos, kiva kun löysit tänne. Ja seuraavaksi googletankin spibelt-vyön. Kaikenlaisissa vöissä on usein ollut ongelmana, että puristavat vatsaa ja siten tekevät epämiellyttävän olon. Siksi olen suosinut vaatteissa valmiiksi olevia taskuja. Mutta tuon taidan googlettaa... Ihania juoksufiiliksiä sinulle! :)
Lähetä kommentti