Sunnuntain 20 km meni hyvin. Muistan taas, miltä pitkikset parhaimmillaan tuntuvat. Eniten ilahduin siitä, että sykkeet pysyivät varsin kiltisti aloillaan. Eivätkä edes seuraavana päivänä jalat tuntuneet tukkoisilta tai kipeiltä. Pitkikset ovat erityisen tärkeitä maratonia silmällä pitäen tärinään tottumisen takia (peruskunnon nostamisen lisäksi). Mutta niistä on hyvää vauhtia tulossa milloin minkäkin asian testilenkkejä. Kunpa saisikin vain juosta, kuunnella musaa ja meditoida... ;)
Viimeksi aloitin päähineiden testaamisen. Olen niiden suhteen hyvin nirso. Mielikuvani on, että kaikki tuntuvat kesäkuumalla ahdistavan lämpöisiltä. Myös ulkonäköasiat merkitsevät. Olkoot se osa lady-minääni. Voi olla, että elokuussa yhä on hellettä. Ja aurinko paistaa kuumasti. Viime vuonna yhden kamalan aurinkopaahtaatäysillä-lappujuoksun juosseena ja siellä jonkinlaisen lämpöpistoksen jo 10 km:n matkalla saaneena, en halua kokea sitä uudestaan. Toisaalta, uuden varusteen kanssa ei halua matkaan lähteä, vaikka se kuinka olisi vain päässä pidettävä. Joka tapauksessa aion tänä kesänä omaa hellekestävyyttäni siedätyshoidolla parantaa. Alkaisivat vain ne helteet. :)
Sain vinkin teknisestä materiaalista olevista huiveista, jotka antaisivat kampauksellekin vapauksia (lippis ei ole niin muuntautumiskykyinen) ja siitä se ajatus lähti. Vaikka lappujuoksuja ei ole takana niin monia, kaappiin on jo ehtinyt kertyä vinopino tapahtumapaitoja. Valitettavasti - juuri niistä ulkonäkösyistä - niitä ei tule juuri käytettyä. Niinpä päätin uhrata niistä yhden, ihan vahingossa samanvärisen lenkkikenkien somistevärin kanssa. Eli sakset käteen ja paidan selkäosasta kolmion leikkausta. Vähän jatketta, että saa niskasta solmittua ja saumurin ääreen. Jatkeita kiinnittämään.
Hyvin toimi, vaikka ei vielä olekaan niin kuuma... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti