Olin jo etukäteen päättänyt, että tänään juostaan 22 km, satoi tai paistoi. Sadekeli ei tietenkään houkuta samalla tavalla kuin aurinko laittamaan lenkkareita jalkaan. Mutta kun ei sitä säätä voi lappujuoksuissakaan valita. Voi olla helle tai sataa kaatamalla. Molempiin on hyvä totutella. Itse asiassa, lukiessani tänään raportteja eilisistä auringonpaahdejuoksuista sade tuntui jopa mukavalta ajatukselta. Samalla tuli testattua, että sateessa Asicsin ohut huppari toimii erityisen hyvin. Se ei ollut liian kuuma alkumatkasta eikä lopuksi tuntunut märältä, vaikka sitä olikin. Ja sekin tuli todistettua, että jos kasvot ja päälaki eivät tunne sadepisaroita, menee pitkään ennen kuin niitä kunnolla edes havaitsee. Mietin mennessäni, tulisikohan minusta sittenkin lippisjuoksija. Tänään se oli mukavuustekijä.
Tällä lenkillä uusi Camelbakin juoksureppukin pääsi ensireissulleen. Sellaisen löysin Stockan alesta todella hyvään hintaan. Juomaa mahtuu mukaan 1,5 litraa, tavaroita hyvin vähän. Siksi reppu on mukavan kevyt. Jo parin kilometrin jälkeen minua alkoi hymyilyttää oma periaatteellisuuteni: en ole aiemmin halunnut juomareppua, koska ne ovat mielestäni rumia. Tämä ei ole. On pinkki, yllätys yllätys. :) Ja siro. Istuu selkään hyvin eikä juuri tunnu juostessa. Ainoa hieman häiritsevä asia on veden loiskunta. Vai olenko se vain minä, joka kuulen sen? Erityisesti vatsaa puristavan ja kiristävän remmin - vyölaukku tekee niin erityisesti - puuttuminen tuntui hyvältä. Kuin lantio ja vatsa olisivat saaneet enemmän tilaa. Rennommalta meno ainakin tuntui.
Nyt on meneillään vaihe, jolloin vähitellen nostan pitkän lenkin pituutta. Joka toinen viikko juoksen n. 2h lenkin - nykyvauhdilla ja -sykkeillä se tietää n. 16-18 km lenkkiä. Joka toinen viikko taas mahdollisimman pitkän. Näin mennään ainakin 30 km asti. Tuntuu hyvältä huomata, kuinka koko ajan se hetki, kun jalat alkavat väsyä, siirtyy. Sen sijaan näissä vauhdeissa harvemmin pääsen flow-tilaan ja siksi homma tuntuu usein loppumatkasta hieman tylsältä. Olen myös yrittänyt vähentää energiageelien nauttimista pitkillä lenkeillä. Kuin totuttaakseni kroppaani käyttämään sitä energiaa, mitä sillä jo on. Tänään mentiinkin hyvin aina 16 km asti. Kiitos eilisten äidin syntymäpäiväjuhlien kakkujen.
Pohdituttaa kuitenkin kovasti, että kannattaako minun juosta kaikki pitkikset ennen maratonia hitaasti, matalalla sykkeellä vai kokeilla edes jonain kertoina ylläpitää maratonvauhtia?
2 kommenttia:
Hei Maarit. Kiitos viimeaikaisista kirjoituksistasi, niitä on aina niin mukava lukea,"mitä kaverille kuuluu". Minähän treenasin koko vuoden päämääränä Paavo Nurmen puolikas tulevana lauantaina. Olin sunnuntai iltana kevyellä lenkillä ja oikean jalan jalkapohjaa alkoi kiristää ja kivistää kesken matkan ja loppujenlopuksi en pystynyt sillä enää edes kävelemään :( Eilinen lääkärissä käynti sitten lopetti tämän kesän juoksut kertalaakista. Plantaarifaskiittihan siellä! Lääkäri sanoi, että juoksemaan pääset sitten kun jalka antaa myöten, mutta tuskin tänä kesänä. Voi vaan arvailla mitkä ovat fiilikset just nyt! No, terveys edellä. Toivottavasti ei mene ihan koko loppuvuotta ilman juoksuja, onneksi pyöräily onnistuu ja maittaa :)Toivotan sinulle hyviä juoksuja tälle kesälle. Sinähän selätit polvikivut hienosti. terkuin, Pipsa
Pipsa,
Kiitos jälleen kommentistasi. Mukava aina kuulla myös sinun kuulumisiasi. Ja voi ei!!!! Voin uskoa, että harmittaa! Mutta eihän tuolle mitään mahda ja kannattaa hoidattaa kuntoo. Hitaita vaan tuntuvat paranemisiltaan olevan nuo plantaarit. :( YouTubesta saattaisi löytyä tuohonkin vaivaan hyviä kuntoutusohjeita... Toivottavasti pyöräilystä saat lohdutusta - ja tuleehan niitä uusia puolikkaita sitten kun jalka on taas kunnossa. Toivon paljon malttia - ja ihania kesäpäiviä! :)
Lähetä kommentti