Kompressiosukat todella auttavat jalkojen hätään. En siis juossut niillä vaan puin heti suihkun jälkeen. Pidin jaloissa koko loppupäivän, jonka jälkeen ajattelin, että josko en kuitenkaan ne jalassa nukkuisi. Joskus aamuyöllä kuitenkin heräsin jalkasärkyyn ja sujautin sukat uudestaan jalkaani. Onneksi niin tein. Nyt jalat tuntuvat suhtellisen voimissaan olevilta. Mistä vain saataisiin kompressiosukat myös reisilihaksia auttamaan...?
Eilen loppui "kausi" tämän vuoden osalta. Siksi olo on aika haikeakin. Mutta helpottunut. Huomasin, että jo jokin aika sitten aloin kaivata sitä, etten niin jokaista askelta analysoisikaan ja suunnittelisi lenkkejäni etukäteen. Että menisin vain fiiliksen mukaan, kunnon ylläpidon/kohotuksen vuoksi. Juoksemisen nautinnosta.
Aamukahvilla jaksoin jo avata tarkemmin Garminin tietoja eilisestä kisasta, vähän tulkita käppyröitäkin. Tietoa löytyy lähdöstä 16 km merkkipaalulle. Siis siihen hetkeen asti, kunnes Garminini häivisi (jo käsitteeksi muodostunut lausahdus). Kesäkuiseen puolikkaaseen verrattuna en osannut ylläpitää yhtä tasaista vauhtia, mikä toki voi johtua myös maastoprofiilista."Hitaaseen" alkuun sisältyi myös muutamia kovia kilometrejä, jotka ovat väistämättä verottaneet voimia loppumatkasta. En myöskään kyennyt siihen, mihin lenkeilläni niin usein tähtään eli nousevaan vauhtiin. Enemmänkin vauhti oli kuin intervalleja juoksisi vähäisin vaihteluin: nopeampaa kilometriä seurasi aina vähän hitaampi. Enkä malta olla jossittelematta, että olisiko viimeinen vitonen mennyt kovempaa, jos olisin ollut tietoinen vauhdistani, sykkeistäni - ja ennen kaikkea jos musiikki olisi pauhannut korvissani rytmittämässä ja tsemppaamassa. Tuo vitonen kun oli yhtä nopea (tai hidas) kuin tietoisesti hitaammin juostu ensimmäinen.
Ehkä siinä on minulle talveksi hyvä kehittymiskohta: oppia juoksemaan tasaisesti.
Tällä viikolla palautellaan. Huomenna ensin todella hidas ja lyhyt - n. 5km - lönköttely. Torstaina ja lauantaina kaksi muuta. Vähän pidempään, vähän nopeammin. Mutta sen jälkeen aion pitää kokonaan juoksuvapaan viikon! Sellaisen, joka ei johtuisi pakkosyistä, kuten flunssasta tai rasitusvammasta. Saa nähdä onnistuuko. Kyseisen viikon aikana yritän etsiä itselleni tukilajeja talven huonojen päivien varalle. Siis pilatesta, Bodypumpia, spinningiä, lentopalloa, sählyä - tai jotain ihan muuta. Kun lenkkarit tuon tauon jälkeen uudelleen jalkaani laitan, alkaa peruskuntokausi ja se todellinen nautiskelu.
Yksi haave ja tavoite minulla kuitenkin tälle syksylle vielä on: juosta jonain päivänä 25 km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti