Kunnes viikko sitten maanantaina. Tiesin jo päivällä, että nyt suunta kääntyy. Tunteja ennen kuin laitoin lenkkarit lopulta jalkaan. Minun niin teki mieli lenkille! En millään olisi meinannut jaksaa iltaan asti odottaa, että pääsisin baanalle. Miten ihanalta juoksu tuntuikaan! Vieläkään ei menty kovaa, mutta askel oli kevyt. Luureista kuului perätysten kaikki parhaat biisit jo 5 tunnin mittaiseksi venyneeltä soittolistaltani. Ei haitannut sade tai illan viileys. Hymyilin vain mennessäni. Taisin jopa nauraa - ja otin tanssiaskelia.
On jännää, miten selkeitä merkkejä kroppa antaa siitä, että nyt se on valmis kovempaankin treeniin, kun vain jaksaa kuunnella ja tunnustella. Kun kroppa on valmis, mieli ei varoittele eikä huolehdi etukäteen nousevista sykkeistä. Ei tule edes mieleen ottaa bussikorttia mukaan, jotta pääsee tarpeen tullen kotiin. Ei ole ajatusta siitä, että lenkin jälkeen tarvitsee erityisen paljon lepoaikaa. Ehkä jopa päiväuniaikaa. Ei ole tunkkainen olo kurkussa sitoessa lenkkikenkien nauhoja.
Eilen kävi juuri niin kuin ystäväni oli ennustanut. 1,5h ja 12 km pituinen "pitkikseni" tuntui paitsi helpolta niin myös lyhyeltä, "pikku pyrähdykseltä". Loppusuoraa astellessa mietin, miten pitkälle olenkaan tullut. 12 km kävellenkään ei ole ihan pikkujuttu, saati sitten juosten. Ja kuinka kiitollinen olen, että saan juosta. Ettei edes maraton vienyt sitä intoa minusta pois.
Palautumiselle on siis vain annettava aikaa. Juuri niin paljon kuin kroppa tarvitsee. Ihan niin kuin muussakin elämässä. Kiirehtiä ei voi. Sillä usein häviää enemmän kuin saavuttaa.
Nautinnollisia lenkkejä lehtien keskellä - minkä ainakin aion nauttia kaikin tavoin. Ahnehtimatta.
3 kommenttia:
Kaunista juoksusyksyä riittää!
Päätin minäkin taas pitkästä aikaa ryhdistäytyä ja aloittaa juoksemisen. Ilmoittauduin HCR2016:n. Panin tavoiteajaksi alle kaksi tuntia. Nyt on puoli vuotta aikaa keksiä konsti pystyä juoksemaan puolimaratoni alle kahteen tuntiin. Kaksi vuotta sitten ensimmäinen puolimaratoni meni ihmeen kevyesti aikaan 2 h 19 min. Sepä onkin toistaiseksi ainut kerta, kun olen noin pitkän matkan kerrallaan juossut, ja sen jälkeen on tullut kerättyä yli kymmenen kiloa lisää läskiä kupeille.
Nyt on siin puoli vuotta aikaa reipastua rapakuntoisesta plösöstä kahden tunnin puolimaratoonariksi. Uskon, että painosta lähtee juoksuharjoittelun myötä itsestään tarvittavat kymmenen kiloa, eli se tuskin on ongelma, kunhan jaksaa treenata, mutta jonkinlainen juoksuohjelma lienee syytä tehdä, että saa vauhtia parannettua.
Millainen ohjelma pitää tehdä?
Laarditaistelija,
No mutta, mahtavaa! Hieno suunnitelma. Ja jos keksit, miten se kaksi tuntia varmasti alitetaan, niin kerro mullekin. :D
Netistä löytää paljon erilaisia juoksuohjelmia, joista saa hyviä vinkkejä, miten kannattaa treenata. Niihin voi laittaa tavoiteajan ja toivoa myös juoksukertojen määrää viikossa.
Mutta jos olen yhtään ymmärtänyt, niin erityisesti puolikasta silmällä pitäen pitäisi vauhtikestävyyttä parantaa. Että uskaltaisi ja pystyisi juosta koko matkan lähellä anaerobista sykerajaa, viimeiset kilsat sen punaisella puolella. Ja jotta vauhtikestävyyttä voisi parantaa, pitäisi ensin peruskestävyys olla kunnossa. Itselläni se ei ole vieläkään kunnossa. Siksi kroppa väsyy niin helposti kovasta treenistä ja aikaparannukset mitataan minuuteissa. Eli mulle kahden tunnin alitus puolikkaalla on yhä haave, jota en uskoisi nyt pystyväni toteuttaa. :D
Kirjoitan varmaan jossain vaiheessa enemmän ajatuksistani, miten aion valmistautua seuraavaan kauteen. Mutta suurin piirtein näin: ainakin tammikuun loppuun asti höntsäillään. Eli ns. Peruskestävyyslenkkejä pääasiassa. Mulla ne tarkoittaa 130 sykkeiden ympärillä pyöriviä lenkkejä, vauhtia on silloin 7,50-7,20 min/km. Hitaasti siis. Ja mieluummin kilsoja lisäten. Eli ainakin yksi lenkeistä kestäisi >1,5h, jopa yli >2h viikossa. Silloin tällöin joku vauhtikestävyyslenkki tai vetoja tai tasavauhtinen kova. Mutta ei välttämättä edes viikottain. Yhteensä 3-4 lenkkiä/vko. Lihaskuntoa paremmaksi samalla.
Noista hintaista lenkeistä on apua, vaikka ne ei siltä heti tunnukaan.
Sitten pari kuukautta ennen ekoja lappujuoksuja aloitan vauhtikestävyyden parannuksen. Jos tietäisin, miten se varmasti tehdään, niin kertoisin. ;) Mutta ajattelen nousevan vauhdin lenkkien ja semipitkien vetotreenien olevan avainasemassa. Pitkä, n. 2h viikottainen hidas lenkki pysyy mukana. Lisänä palauttavia/valmistavia lyhyempiä hitaita lenkkejä. Treenikertojen ollen mieluummin viidessä per viikko kuin neljässä. Jos en yritä saada itseäni maraton-kuntoon, pitkis pysyy kohtuullisena ja silloin voisin kuvitella juoksevani joinakin viikkoina parikin kovaa lenkkiä viikossa pitkiksen lisäksi. Kunhan väliin tulee kokonaisuudessaan helpompia viikkoja.
Ja melkein kaikkien hitaiden lenkkien loppuun voi juosta 100m vetoja. Nekin luo mielikuvaa vauhtiin satsaamisesta...
Ei kun onnea matkaan! Ehkä näemme viivalla... :)
Kiitos vinkeistä!
Luulenpa, että yritän nyt saada ainakin yhden pitkän lenkin mahtumaan joka viikkoon, ja yhteensä vähintään kolme lenkkiä viikossa. Jospa se siitä lähtisi liikkeelle. Lisäksi sain yllätyksekseni kutsun urheiluopistolle juoksupäivään, jossa mitataan lähtötaso, luennoidaan, opetetaan ja käsittääkseni saa myös itselleen ohjelman rakennettua. Lähtötasotestinä on kuulemma "sähköjänistesti" maitohappomittauksin. Hirvittää, mutta kaipa siitä elossa selviää.
Näkemisiin viivalla!
Lähetä kommentti