Oijoi.
Tänä syksynä on koettu. Jos jonkinmoista lenkkiä. Kun sykkeet nousevat pelkästä ajatuksesta. Ja kun kaikki sujuu flowssa. Yleensä ollaan menty katsoen kauhulla sykemittaria. Että ei mun kunto voi olla näin huono. Juurihan juoksin maratonin. Ei sitä juosta noin vain.
Ensin ei huvittanut. Sitten työt tulivat haittaamaan harrastusta. Nyt yritetään uutta nousua.
Muutama päivä sitten ilmottauduin HCR:lle. Motivaatiota.
Iloitsen juoksukengistäni. Asicsin Nimbuksista, yhä. Lite-versio.
Näkyvät. Ja ovat muuten vain ihanat.
Näkyvät. Ja ovat muuten vain ihanat.
Iloitsen, ettei ole jäätä tai lunta.
Olisi paljon vaikeampaa tämä motivoituminen ja tykkääminen.
Olisi paljon vaikeampaa tämä motivoituminen ja tykkääminen.
Kyllästyin vanhaan Garminiin. Kun tuntui, että se etsi itseään. Usein ja koko ajan.
En tiedä, tuoko uusi sen enempää iloa: sykkeet nousi, vauhti hidastui.
Onneksi ei enää tarvitse värjötellä pimeässä odotellessa, löytyykö satelliitteja vai ei.
Eikä tarvitse laskea, mikä on todellinen syke, kun mittari näyttää alussa 172
ja lopussa melkein saman.
ja lopussa melkein saman.
Tavoiteaika HCR:llä on alle 2h. Näinköhän.
Tänään intervalleja juostessa ei tuntunut siltä.
Toisaalta, nyt tarvitsee vain juosta.
Ilolla, nautinnosta. Juuri sitä vauhtia, kun tuntuu hyvältä.
2 kommenttia:
Siitä se lähtee! Uutta elektroniikkaa ranteeseen ja rintaan, niin johan lähtee juoksu kulkemaan.
Ja nyt on saatu ensimmäinen kilometrin hiihtolenkki Paloheinään lumetettua. Sinne siis nyt uudenvuoden hiihdoille, ja hiihtäen kohti HCR:ää.
Alle kahden tunnin. Eilisen juoksulenkin perusteella kahden tunnin tavoitteen saavuttamiseen ei enää muuta tarvita kuin viidennes lisää vauhtia ja kestävyyttä. Viidennes on vähän, se tulee jetkessä hiihtämällä. Hiihtämisiin, hyvää uutta vuotta!
Laarditaistelija,
Ei kun hyviä hiihtoja! Voihan olla, että pian pääsee hiihtämään myös muualla. Mä iloitsen lumettomista ja sulista kaduista... ;)
Hyvää Uutta Vuotta! :)
Lähetä kommentti