HCM lähenee. Ajatukset kulkeutuvat siihen vähän väliä. Vaikka kuinka yrittäisin elää hetkessä ja olla ajattelematta tulevia. Fiilikset ovat odottavat, mutta hyvin jännittyneet. Näinköhän edelleen jaksan matkan juosta ja mitä vauhtia? Kas siinä kysymykset.
Syy sille, miksi juoksu tuntuu nyt - edelleen - niin mahtavalle on se, että havaitsen koko ajan kuntoni kehittyvän. Parhaiten se näkyy sykkeissä. Jos talvella ja keväällä juoksin peruskestävyyslenkkejä vauhtiin 7:30/km sykkeiden huidellessa yleensä yli 140 (eli todellisuudessa vk1-lenkkejä), nyt samaiset menevät hitusen nopeammin sykkeiden pysytellessä 126-128 välillä. Siis 126! En olisi vielä toukokuussa uskonut. Etenkin jokaisen pitkän lenkin jälkeen huomaa juoksun helpottuvan. Vaikka ihan pk-sykkein en niitä olekaan onnistunut (siis malttanut) juosta.
Tänään kävin juoksemassa 4x1000m vetoja 4 minuutin palautuksin. Jotta en rasita itseäni liikaa - onhan pitkäpitkän lenkin viikko - ajattelin nuo vedot mennä puolimaratonin ja 10 km kisavauhtia. Tuntuivat niin helpoilta ja sykkeet pysyivät niin hyvin aisoissa, että lopussa taisin juosta jopa vitosen kisavauhtia. Mahtavaa! Myös se, etten ryöminyt kotiin, kuten usein vetoja tehdessäni. Jaksoin jopa loppuverrytellä hieman. Vetojen sarja oli hieno: @6:00-5:55-5:40-5:21. :)
Olen huomannut, että kropalleni sopii hyvin se, että pitkän lenkin jälkeen pitää lepopäivän ja sitä seuraa n. 35-45 min kevyt lenkki. Palauttava. Sen loppuun 5-6 x rentoja, herätteleviä 100m vetoja. Vasta sen jälkeen on kovan harjoituksen päivä. Vaikka olen tätä vasta muutamana viikkona kokeillut, se tuntuu toimivan hyvin. Siten saan myös viidennen juoksupäivän mukaan kalenteriin.
Huomenna hissutellaan ja kyykätään. Perjantaina juostaan viimeinen tosi pitkä lenkki. Vieläkään en ole päättänyt, onko se "vain" kolmetuntinen vai 30 km pitkä. Kovasti minua yritetään vakuutella, että nuo kolmetuntiset riittäisivät...
Ihania juoksuja! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti