maanantai 18. toukokuuta 2015

Kunnon analysointia

Eilen tuli täyteen ensimmäinen neljän lenkkikerran viikko sitten helmikuun. Vähän tuskaisen lenkin aikana oli hyvää aikaa analysoida, miltä osin kuntoni on heikentynyt tämän tauon/kevennetyn ajanjakson aikana.

Aiemmin olin yllättynyt, kuinka vähän se juoksijan polvesta johtunut tauko vaikutti kuntooni. Sykkeet ovat hieman nousseet, mutta jaloissa ei juoksemattomuus niin tuntunut. Lihaskunnon ylläpito kyykkäyksin oli selvästi toiminut, vaikka satunnaista ja vähäistä olikin. Toisaalta kävinhän tasaisin väliajoin kokeilemassa, että kestääkö jo polvi juoksua. Tähän perustuen uskallan sanoa, että pienikin liikunta näköjään ylläpitää kuntopohjaa, jos välttyy flunssilta: kunto ei romahda ja sen nostaminen tuntuu suht helpolta...


Nimittäin nyt kun yritän flunssan jälkeen päästä jälleen tossuille, onkin ihmettelemistä. Vieläkään jalat eivät sano ei... Ne kyllä jaksaisivat. Mutta sykkeet liitelevät omissa sfääreissään ja sen tähden juoksu kaikkinensa tuntuu vaikealta, hankalalta. Eilisellä nousevalla vauhdilla juostulla vitosella mietin moneen kertaan, että ihanko oikeasti olen rakastanut juoksua ja jos, niin miksi ihmeessä. Kertoo paljon siitä, kuinka hankala lenkki oli. Vaikka loppu olikin edes hieman toivoa antava: viimeinen 0,5 km tultiin alle 5 min/km! Siltä se tuntuikin - kaamealta, ei lainkaan palkitsevalta. 

Koska erityisesti rintakehä tuntui siltä, että en meinaa saada hengitettyä riittävän laajasti, oli kotona otettava mittanauha käteen. Rintakehäni liikkuvuus on sen seurauksena, ettei juuri ole tullut hengästyttyä, saati sitten puuskutettua, pienentynyt jopa 3 cm! Ilmankos tuntuu hankalalta. Selkärankareumani on siis käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja ottanut jälleen rintarangasta vallan. Minulle hyvin tyypillinen oire. Olin ajatellut ottaa ainakin vielä kuukauden rauhassa ja palautella vähitellen peruskestävyyttä kohdilleen. Mutta taitaakin olla aika kunnon puuskutuslenkkien. Toisaalta: se tarkoittaa paljon intervalleja.... :) 

Jostain pitäisi saada kuitenkin roppakaupalla toivoa. Eilen ei mennyt edes 2 km sillä vauhdilla, jolla aiemmin kuvittelin elokuussa juoksevani hieman pidemmän matkan... :-I 

Positiivista: ihanaa on, kun ei tarvitse pukea kuin yksi kerros ja siinäkään ei pian tarvita enää pitkiä hihoja tai lahkeita! Talvi on ohi! :) 

Ei kommentteja: