- Tätä kirjoittaessa takana on n. 1200 km juoksua, yksi puolimaraton, kaksi muuta noteerausta (10,5 km ja 6 km), kaksi rasitusvammaa (juoksijanpolvi, kantapään limapussien tulehtuminen(?)) sekä monenlaisia tuntemuksia lähtien krampeista (juo vettä!) päätyen runner's high -tuntemuksiin (lisää niitä!).
- En ole missään vaiheessa noudattanut mitään juoksuohjelmaa. Mutta olen lukenut monia, analysoinnut niitä, päätellyt mitä missäkin treenissä tapahtuu ja sitten toteuttanut omalla tavallani. Alkuun pääsin naistenlehtien juoksuohjelmia tavaten: juokse ja kävele vuoronperään. Koska kellon katsominen tuntui tylsältä, päätin vaihdella juoksemisen ja kävelyn välillä musiikin mukaan. Yksi biisi juoksua, kaksi kävelyä... kaksi biisiä juoksua, yksi kävelyä... jne. Varttimaratonille valmistautuessani etsin netistä vinkkejä ja löysinkin sopivan. Sen myötä tuli lisättyä etenkin juoksukertoja. Nyt puolikkaalle valmistautuessa Juoksija-lehden juttusarjasta oli erityistä hyötyä, vaikka tavoiteajat eivät natsanneet. Viikko-ohjelmaani tulivat uutuutena pitkät (1,5-2h) lenkit + intervallitreenit.
 |
| Puolikkaan loppusuoralla. Maaliviiva niin lähellä, ettei tarvitse enää käsillä rytmittää. Kuva: VK |
- Heikkouksiani ovat lihaskunnon vahvistaminen ja alkulämmittely. En millään haluaisi/jaksaisi/ viitsisi tehdä lihaskuntotreeniä. Kotona ei tule tehtyä, kunto-/jumppasaleista en pidä. Aina välillä lankutan, parempi sekin kuin ei mitään. Mutta tiedostan, että lihaskunto auttaisi tulevien rasitusvammojen ehkäisyssä ja ehkä myös lisäisi vauhtiani. Alkulämmittely ennen lenkkiä, niin. Luulen, että aika moni tietää, mistä puhun. Olisi viisasta opetella sekin. :) Välttyisi siltä ilmiöltä, kun syke tahtoo nousta aluksi todella nopeasti ja tuntuu, ettei jaksa 100m jälkeen enää yhtään. Ilmiölle taitaa olla nimikin...
- Minulle juokseminen on pääntyhjennystä, meditaatiota. Vaikka en aina pääsisikään flow-tilaan. Hetki, kun aivoni ovat muutoin hiljaa. Keskityn hengittämiseen, askeleisiin, rytmiin, tuntemuksiin. Havainnoin maisemia. Joskus katson myös liikaa sykemittaria. Mutta en ajattele töitä, enkä muita murheita. Suuret oivallukseni ja ideani eivät synny juostessa. Luulen, että tällä on suuri merkitys hurahduksessani.
- Yritän juosta erilaisia reittejä, vaihtelevassa maastossa, erilaisin vauhdein. Juoksen kaikkea 5-21 km välillä. Nykyisin pyrin siihen, että viikkooni sisältyisi ainakin yksi intervallitreeni ja yksi pitkä, hidas lenkki. Etenkin intervallien vaikutus juoksukuntoon on ollut ihana havaita!
- Otin sykemittarin käyttööni vasta kun ensimmäinen 1000 km tuli täyteen. Todennäköisesti olin juossut liian kovaa siihen asti, mutta hyvin kuntoni oli silti noussut. Halusin oppia kuuntelee kroppaani ja tuntemuksiani - luulen, että en ole silläkään metodilla ihan hakoteille joutunut...
- Minulle ei ole koskaan riittänyt, että oloni olisi hyvä vasta suorituksen jälkeen - pitää olla hauskaa ja hyvä olo myös sen aikana. Ainakin useammalla kerralla. ;) Nykyisin nautin myös intervallien rääkistä, kun syke on tapissa ja tuntuu, ettei happi riitä. 10. lenkki oli ensimmäinen endorfiini-flow-lenkkini. Sen jälkeen olin myyty. Tuota flow-tunnetta janoan. Silloin on tunne, että jalat vain vievät ja jaksan vaikka maailman ääriin, kovaakin. Teen mielikuvaharjoitteita, jotta saavuttaisin tuon flown useammin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti