Hierojalla käynti paransi tilannetta sen verran, että nyt saan venytykset tuntumaan oikeassa kohdassa. Sitä ennen kun tuntui, ettei venyttelykään tunnu missään. Kroppa oli liian jumissa? Samalla olen keittiödoktorin oikeuksin diagnosoinut vaivan juoksijan polveksi. Kipu ei vieläkään tunnu täysin polven sivussa, mutta kipeimmät kohdat reiden ja säären puolelta löytyvät sieltä sivusta, ihan polven tyvestä. Nyt hoidan niitä päivittäisellä venyttelyllä. Onneksi YouTubesta löytyy siihen hyviä ohjeita. Foam rollerilla myös käsittelen reisiä ja sääriä, varoen. En ole ihan varma, tekeekö se hyvää vai pahaa. Vasemman jalan osalta käsittely joka tapauksessa tuntuu erilaiselta kuin oikean. Kipu säteilee pahimmillaan käteen asti... Toisaalta saan aika makoisia tuntemuksia, kun alaselkä ja lonkat alkavat vähitellen avautua.
Voitte arvata, mikä olisi hinku juosta. Etenkin näillä kevätsäillä, mistä olemme saaneet muutamia päiviä nauttia. Tänään kävin kävelyllä. Hieman polvi siinäkin touhussa lopussa kipeytyi. Siksi en nyt uskalla oikein tehdä mitään. Paitsi Pilatesta. Pelko hyvän kunnon katoamisesta on todellinen. Mutta ei voi mitään. Itse olin liian ahne. Jospa tämä toimisi viimein opetuksena siitä, että lihaskuntoa on parannettava.
Maratonin suhteen olen asettanut toukokuun alun takarajaksi. Jos en silloin vielä pääse juoksemaan pitkiä lenkkejä, siirrän haastetta. Koska en halua kadottaa sitä perimmäistä syytä juosta: nauttiminen.
Tänään kävelyllä myös mietin, että voisiko olla niin, että sittenkin talviset huonot tuntemukset olivat merkkejä jonkin asteisesta ylikunnosta. Tänään kävelylenkilläkin sykkeet pysyivät huomattavasti matalammalla ja olen varma, että menin nyt kovempaa kuin samalla lenkillä talvella. Hyvä fiilis on myös palannut. Se odotus, että pääsisi liikkumaan. Nyt tietysti miettii, mitkä toimisivat korvaavina lajeina. Kestäisikö polvi pyöräilyä? Erilaisia tansseja ja zumbajumppia tuskin. Uinti, hmmm... Entäs jos vain kävelisin ja samalla tunnustelisin polven kuulumisia - ja pilatesta päälle?
Koska mielellä on niin suuri merkitys paranemisen kannalta - halu parantua ja sitä minulla ei viimeksi kirjoittaessani ollut - jostain on hyvä ammentaa siihen vähän lisää motivaatiota. Nyt eteisessä odottavat uudet Asicsin Nimbukset. :) Intersportin kampanjasta superhyvään hintaan hankitut, paremman väriset kuin ne juuri kauppoihin saapuneet ja niin hyvin jalkaani sopivat... Edellisillä onkin juostu yli 1000 km. On, mitä odottaa - eikä niiden ensimmäisten kilometrien nautinnon pitäisi jäädä kengän mukavuudesta kiinni. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti