Tällainen oli keli viikko sitten. Samanlaiselta tarpomiselta on juoksuni tuntunut viime aikoina liian usein. Onneksi ei tänään! Jää on parempi kuin lumi... ;) |
Mutta nyt tuntui hyvälle. Eiku ihan m a h t a v a l l e!!!! Tuuli oli illaksi rauhoittunut. Sain siis juosta ihanassa pikkupakkasessa, tähtitaivaan alla. Olin syönyt hyvin, nukkunut hyvin, energiaa riitti. Nastat rapisivat mukavasti ottaessaan tuntumaa jäisiin teihin. Askel tuntui kevyeltä, juoksu rennolta. Ja mikä parasta, myös sykkeet pysyivät suht vaivattomasti suht hyvällä tasolla. Sinänsä en niistä välittänyt. Kuten en superhitaasta vauhdistakaan. Hyvä olo oli tärkein.
En muista milloin olisin keskittynyt kuuntelemaan niin musiikkia juostessani. Kotikaduilla taisin intoutua paitsi tanssahtelemaan (jota tein ainakin mielessäni koko matkan) niin myös laulamaan mukana. Ja niin vain kävi, että 10 km suunniteltu lenkki (lähtöajatuksena, että onhan se parempi kuin ei mitään) piteni peräti 14 kilometriseksi. En myöskään muista milloin viimeksi olisi käynyt näin. Jano ja sen myötä orastanut päänsärky pakotti kääntymään kotipihalle (minulla ei ollut juotavaa mukana, koska kuvittelin juoksevani vain reilun tunnin). :) Eteiseen päästyäni kuulokkeista alkoi soida mikäs muu kuin Don't Stop me Now. Arvatkaa, laitoinko tanssiksi... :D
Jeeeeeeeeee, olen niin iloinen. Pidetään tää, jooko?
2 kommenttia:
Hei Maarit, olipas taas ihanan positiivinen postaus :)
Olin lauantaina itsekin pitkästä aikaan juoksemassa, ihanissa Ruissalon maisemissa. Juoksufiilis yllätti positiivisesti ja siinä menikin 8km "etten edes huomannut. Hyvää musaa korvissa ja pitävät nastat tossuissa, muuta en just silloin kaivannutkaan. T. Pipsa
Pipsa,
Kiitos. :) silloin, kun jalat vain vievät ja muu tulee perässä juokseminen on jotenkin ihan parasta. Ei siinä todella kaipaa muuta. Ei kun pian uudestaan, eikös? :)
Lähetä kommentti