Kevään merkki on se, että kun katsoo ikkunasta ulos, ei tiedä, mitkä kengät pitäisi jalkaan laittaa. Asfaltti kun näyttää ihan sulalta, kesäkengillä taltuteltavalta. 5 km:ia mentiinkin niissä olosuhteissa. Kunnes meno muuttui täysin. On se edelleen vain jännää, kuinka nastat pitävät jäällä. Jos röpelöä ei olisi, voisi melkein mennä rennosti. Lenkin jälkeen jalat yrittivät sanoa, että vähempikin näissä olosuhteissa olisi riittänyt. Etenkin polvi, jota hemmotellaan tänään kylmäkallella. Toivottavasti pikalepo auttaa.
Tänään taas mietin, miten saisin pitkillä lenkeillä helpoiten ja mukavammin juoman kuljetettua. Nyt minulla on eräänlainen vyölaukku, jossa kulkee yksi kunnon kokoinen juomapullo mukana. Se ei useinkaan tunnu kovin hyvältä etenkään lenkin alussa, kun pullo on täysi ja painaa paljon: vyötärönauha pureutuu liikaa... Mutta ko. ratkaisu oli vuosi sitten ainoa, minkä hyväksyin ulkonäöllisesti. :D
Reppu tuntuu minusta ajatuksellisesti ahdistavalta. Varsinkaan, kun en juuri muuta kuin juomaa tarvitse lenkeillä mukana. Sellainen juomavyö, jossa on paikat neljälle pienelle juomapullolle näyttää mielestäni edelleen aivan hirvittävältä. Vaikka kuinka yritän ajatella käytäntöä. Olen miettinyt, osaisinko itse kehitellä sellaisen, joka menee toisen olan yli ja toisen käden alta, juomapullon paikan ollen selässä. Ja toimisiko se yhtään nykyistä paremmin. Todennäköistä kun on, että nämä pitkät lenkit eivät tästä ainakaan harvene. Päinvastoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti