Pohdin ja pähkäilin. Mittailin ulkoilukartta.fi -palvelussa sopivia reittejä. Mietin, otanko ensin bussin jonnekin ja jatkan siitä matkaani. Vai tulisiko jostain metrolla kotiin. Halusin ehdottomasti käydä juoksemassa HCM:n reitin ne osuudet, jotka eivät vielä ole tuttuja. Siis Kuusi-Lehti-Kaski-Lauttasaari - rykelmän.
Lopulta päätin lähteä rohkeasti matkaan. Kotiovelta kotiovelle. Helsingistä nauttien. Matkaa tulisi lopulta 29 km, ehkä enemmänkin. Bussilla tai metrolla pääsisin kesken kotiin, jos voimat loppuisivat. Reppuun pakkasin ylimääräisiä juomatabletteja ja suolaa. Pankkikortin ja rahat kuitenkin jätin vahingossa kotiin - sainpahan itselleni viihdykettä miettiessäni, miten puhuisin itseni paikallisiin vessaan. Ajatus oli, että pari ensimmäistä tuntia menisin hitaasti - ja juoksisin niin pitkään, kun tuntuu hyvältä. Kuitenkin vähintään 3 tuntia.
Onneksi lähdin. Nyt on paljon huojentuneempi ja luottavaisempi olo! Jalat ja selkä ovat väsyneet, jopa kipeät. En ole aiemmin juossut noin pitkään asfaltilla. Ehkä sekin oli vain hyvä juttu. Taidan todellisuudessa juosta paljon kovalla hiekalla, vaikka toisin aina luulen. Asfaltin tärinään kuitenkin tottuu vain asfalttia juosten. Mutta pelko poistui. Pelko siitä, että aina kolmen tunnin tullessa täyteen romahdan. Nyt pystyin jopa kiristämään tahtia.
Reitti on kaunis, ihana! Mutta kyllä niissä Lehtisaaren ja Lauttasaaren välisillä mäkiosuuksilla tulee toisella kierroksella ikävä kaikkea energistä ja levollista. Ite läksin. Se on jo tunnussana. Enää pitäisi tietää, millä vauhdilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti